Pitäydyin vuosien varrella paljolti perinneperennoissa, jotka edelleen ovat suosikkikukkiani, mm. liljat, palavarakkaus, leimut, unikot, ruusut, sormustinkukka ja pionit. Kesäkukkien taimikasvatuksesta innostuin ja se olikin tosi mukavaa hommaa.
![]() |
Liljoja |
![]() |
Peace-ruusu |
![]() |
Idänunikko |
![]() |
Siperianunikko |
![]() |
Sormustinkukka |
![]() |
Taimien kasvatusta |
Ai menetinkö kasveja? Kyllä, joskus talvi vei kasveja mennessään, joskus kukat eivät vain viihtyneet meillä.
Oli monia kasveja, jotka yllättivät minut positiivisesti. Yksi niistä on nauhus, joista muodostuikin puutarhaamme komea penkki. Liljojen kauneutta ihailin kesä kesän jälkeen, vaikken koskaan täysin päässyt eroon liljakukoista. Sellaiset kukat, joihin petyin, olivat niitä, jotka lisääntyivät liikaa. Sellaisia puutarhassamme oli revonpapu ja syysasteri.
![]() |
Revonpapu nupuillaan |
Yksi haasteen kysymyksistä oli, että mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vieläkään saanut. Minulle kasvihuone oli sellainen unelma. Minulla oli pieni kasvimaa, mutta olisin halunnut lisää vihanneksia ja enemmän omaa satoa. Mutta kasvihuone jäi ainaiseksi unelmaksi, ehkä lähinnä tilan vuoksi.
Jäikö jokin ostos erityisesti mieleen? Jälkikäteen ajatellen kyllä. Se on Sana-Seppo. Sana-Seppo muistuttaa minua ainaisesti Krista-tytöstämme. Krista ahkerana lukijana ihastui K-raudassa Sana-Seppoon ja antoi patsaalle tämän osuvan nimen. Kristan kuoleman jälkeen poltin usein kynttilää Sana-Sepon patsaan luona. Joensuusta lähtiessämme annoin Sana-Sepon hyvään kotiin, erään lukupiiriläisen puutarhaan.
Olimme asuneet omakotitalossamme jo kymmenen vuotta enkä ollut tehnyt pihapiirille mitään. Ruoho leikattiin ja sillä siisti. Sitten sairastuin syöpään ja vähän sen jälkeen tyttäreni sairastui. Olin pitkällä sairaslomalla. Ja siitä se alkoi. Ensin purin kompostin ja perustin perennapenkin. Tein perennapenkin lasten hiekkalaatikosta, joka oli suuren koivun alla. Eli ei ihan paras paikka perennapenkille. - Mutta siitä se alkoi. Ensimmäiset vuodet pihamaa toimi minulle todellakin terapeuttina. Olen ikuisesti kiitollinen, että löysin puutarhaharrastuksen. Myöhempinä vuosina tuli mukaan paljon muutakin, mm. todella virkistävät avoimet puutarhat.
Muistelen lämmöllä näitä puutarhavuosiani ja toivon, että talomme uusi asukas olisi innostunut puutarhahoidosta.
![]() |
Kuva ensimmäisessä postauksessani |
Olette olleet turvana ja tukenani monissa vaiheissa. Olen saanut teiltä arvokkaita vinkkejä ja neuvoja liittyen erilaisiin puutarha-asioihin. Teidän kanssanne on ollut mukava olla kaikki nämä vuodet. Lämmöllä muistan kaikkea sitä tukea, mitä sain teiltä Kristan kuoleman yhteydessä. - Mutta en toki jätä tätä ihanaa blogiyhteisöä, vaikka minulla ei enää olekaan Joensuun puutarhaa. Varmasti enemmän aikaa kulutan kirjablogissani, mutta haluan edelleen käydä tutkailemassa kiinnostavia puutarhapostauksianne ja myös kuulemassa, mitä teille itsekullekin kuuluu. Ja ehkäpä Rauman maisemat tulevat teille tutuiksi kuvieni kautta.