lauantai 21. lokakuuta 2017

Arvontatulos + Kolilla käynti

Hyvää sunnuntai-iltaa. Nyt on sitten arvottu kaksi lippua kirjamessuille. Arvontaan osallistui 34 kirjojen ystävää.  Arvonnan voittajat ovat Nanna ja Christina. Onnea voittajille. Laitan teille sähköiset liput sähköpostitse. Toivottavasti kirjamessut on mukava kokemus.


Kävimme tänään Kolilla kuvaamassa. Oli kaunis ja aurinkoinen sää ja Kolilla oli todella paljon ihmisiä. Syyslomallakin oli varmasti vaikutuksensa suureen vierailijamäärääm.

Koli ympäristöineen

Kun ylös asti kiipesi, maisemat olivat aikamoisen upeat.
Kiva kun järvellä on saaria jotka rikkovat kauniin järvimaiseman.


Vaaramaisemia
Vettä, saaria, mäntyjä

Kaunista


Jyhkeää kalliomaisemaa

Minä kuvaamassa

Kallioita

Tämä risti jäi meille arvoitukseksi miksi se on siihen laitettu.

Vaaramaisemissa

Vettä ja saaria



Ensilumi Kolilla

Tämän syksyn ensimmäinen jääpuikko


Tilataideteos, joka on jäänyt huomaattomaksi. Hauska, kiven sisätilaa peittävät peilit joka puolella. 
Mukavaa sunnuntai-iltaa!

Viisi parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta

Hei kaikki! Sain kivan haasteen: viisi parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta. Haaste tuli Tiiulta Puutarhahetki-blogista.
Lämmin kiitos Tiiu.

Minun viime kesäni oli poikkeuksellinen. Siihen vaikutti voimakkaimmin nuorimman tyttäremme Kristan kuoleminen viime maaliskuussa. Se vaikutti myös siihen, ettei ollut voimia miettiä tai kehittää mitään uutta puutarhaan, mutta toisaalta puutarhassa puuhailu oli terapeuttista ja rauhoittavaa. Kun suru valtasi mielen, oli hyvä mennä puutarhaan rauhoittumaan ja saamaan uusia voimia. Eli vaikka mitään uutta en rakentanutkaan puutarhaan, puutarhan merkitys viime kesänä oli hyvin suuri.

Tervetuloa meille! - Olemme osallistuneet Avoimiin puutarhoihin neljänä vuonna, mutta nyt se tapahtuma jätettiin väliin. - Muutama ryhmä kävi meillä puutarhavierailulla.

Kauniit kukat ovat aina ilon aiheita. Unikot ovat suosikkejani. Myös Krista oli kukkien ystävä.


Matkustelimme kesällä jonkun verran; oli hyvä päästä vähän erilaisiin maisemiin. Kesäkuussa olimme Madeiralla, heinäkuussa muutaman päivän lomalla Helsingissä ja sitten Vilnassa. Raumalla kävimme viettämässä laatuaikaa mummotettavan Minjan (2 vuotta) luona.

 Madeiran upea kauppahalli

Osallistuin kahdelle tasokkaalle kuvauskurssille Polvijärven Huhmarissa: makrokuvausta ja pimeäkuvausta.


Tämä on kiva haaste, joka on jo jonkun verran kiertänyt bloggareiden keskuudessa. Haastan kuitenkin seuraavat eli ottakaa koppi haasteesta, jos ei ole vielä saavuttanut teitä:

Marketta Rakkautta ja maanantimia blogista 
Tarja Parasta aikaa -blogista 
Pelaguu Kaaos kukkaruukussa -blogista

Mukavaa viikonlopun jatkoa teille kaikille!
 

perjantai 20. lokakuuta 2017

Katriina Ranne: Miten valo putoaa - taitavaa sanankäyttöä




Katriina Ranne: Miten valo putoaa. Gummerus. 2017. Kannen suunnittelu Laura Noponen. 176 sivua. 

Arvostelukappale kustantajalta

Sillä valo on näkymätöntä, mutta se ei ole ei-mitään. (s. 175)

Kiinnostuin Katriina Ranteen kirjasta takakannen kuvauksen ja Lontoo -Bulgaria akselin perusteella. Kirjoja valitessani mietin, olisiko kyseinen kirja sopiva luettavaksi seniorilukupiirissämme. Tätä pohdin myös tämän kirjan kohdalla.
Lala pakenee rautaesiripun takaa, Bulgariasta, 1980-luvulla. Belgian ja Ranskan kautta hän päätyy siivoojaksi Lontooseen. Vaikka Bulgariassa oli ollut köyhää ja peruselintarvikkeista oli ollut puutetta, Lala kaipaa kuitenkin bulgarialaista yksinkertaista peruselämää.

Kurjuudesta huolimatta Lalan ympärillä oli paljon sellaista mitä hän oli huomaamattaan syvästi kaivannut. Kaduilla kävelevät vuohet ja hevoset, hevoskärryjen kolina, laventelipeltojen tuoksu, kiviset sillat, vanhojen naisten puiset kävelykepit joilla he välillä antoivat pontta sanoilleen, kun he juttelivat kadunvarsien puisilla penkeillä auringonlaskua odotelleessaan. (s. 112)

Jo Bulgariassa Lala etsi valoa, jonka hän toivoi vangitsevansa isältä saadulla kamerallaan. Valon etsintä jatkuu vielä Lontoossakin, mutta kaipuu Bulgariaan jatkuu. Lalan integroitumisvaikeudet Lontooseen tuovat väistämättä mieleen maahanmuuttajien sopeutumisongelmat yleensäkin.

Lala ei lähtiessään edes katsonut kunnolla paikkaa jonka jätti taakseen. Jos hän olisi tiennyt ettei palaisi yhdeksääntoista vuoteen ja silloinkin saapuisi maahan jota ei enää tuntisi omakseen, hän olisi katsonut kaikkea ympärillä olevaa niin hartaasti ettei olisi liikahtanut tuntikausiin. (s. 63-64)

Aaro puolestaan on eläkkeellä oleva suomalainen fyysikko, Porttipahtaalta kotoisin. Hän on ollut avioliitossa voimakastahtoisen Vaulan kanssa, joka hänkin oli fyysikko.

Jo ensimmäisenä syksynä yliopistolla Aaro tajusi, että nainen, josta hän toivoi vaimoaan, oli omavaloinen. Hän oli kuin hehkulamppu, aina syttyvä idea, näkymätön palo tietää kaikki, sisäänrakennettu varmuus. (s. 81)

He muuttavat Lontooseen. Vaula kuolee harmittoman rutiinileikkauksen yhteydessä. Aaro on yksin ja yksinäinen. Hän jatkaa tutkimusaiheiden tutkimista yhä edelleen Vaulan kuoleman jälkeen.
Lalan ja Aaron tiet kohtaavat Tescon ilmoitustaulun kautta. Siitä alkavat heidän kohtaamisensa, mutta ne tapahtuvat vain kirjeitse. Kirjeissä he tilittävät tunteitaan ja ajatuksiaan ventovieraalle ihmiselle. Ehkä ventovieraalle ihmiselle avautuminen on helpompaa ja omia salaisiakin asioita voi helpommin tuoda ilmi. Kirjeet ovat molemmille kovin odotettuja.

Hän (Lala) oli kiintynyt myös fyysikkomiehen kirjeiden vaimeaan tuoksuun. Hän huomasi muutenkin jo odottavansa niiden saapumista, nautti varmuudesta jolla tiesi niiden saapuvan pari kolme päivää sen  jälkeen kun oli postittanut pikkuhousunsa. (s. 65)

Ranne on kirjoittanut tämän kirjan taidokkaasti ja kauniisti. Tuntuu, että kirjaa tulee pitää käsissä hellien ja varoen, jottei hellävaraisella kirjoitusotteella kirjoitettu kirja vaurioidu. Kieli on kaunista ja kevyttä, sanavalinnat huolella valittuja ja tekstin kulkuun sopivia. Liekö valo se elementti, joka antaa kirjalle keveyttä ja haurautta. Ranne kuvaa taidokkaasti Lalaa ja Aaroa henkilöinä.  Myös kirjassa esiintyvät sivuhenkilöt tulevat sympaattisuudessaan läheisiksi lukijalle. Kirjan rakennetta on helppo seurata; joka toisen luvun hän on Lala ja joka toisessa puolestaan Aaro.

Rakkaus vaimoon oli valo jonka varassa Aaro näki maailman. (s. 118)

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Rosa Liksom Joensuussa

Hyvää keskiviikkohuomenta! Meillä olikin eilen kaunis aurinkoinen sää, aurinko tuntui niin kivalta monen sadepäivän jälkeen. Nyt taas näyttää aika sateiselta. 

Meillä oli täällä Joensuussa Naisten Pankin Lue Naiselle Ammatti -tapahtuma, jossa Rosa Liksom oli puhumassa upeasta Everstinna-kirjastaan. 

Rosa Liksom ja haastattelija Ulla S.

Tilaisuudessa oli myös tanssitaiteilija Risto Långin todella koskettava tanssiesitys. Risto on harrastanut pyörätuolitanssia vuodesta 1996.

Rosa Liksom, Risto Lång ja Joensuun Naisten Pankin toimijoita. (Itse en ole kuvassa, kun olin kuvan ottaja)

Syyspäivä

Syksyn värit sävy sävyyn. Tämä oli Karjalaisen lukijakuvana.
Mukavaa viikon jatkoa!

maanantai 16. lokakuuta 2017

Minun Italiani – Benvenuto!




Markku Kaskela & Tomi Kontio: Minun Italiani. Saapasmaan suomalaistarinat. 2017. Avain. 232 sivua. Kansi: Timo Numminen.

Arvostelukappale kustantajalta

Tahtoisin että minulla olisi Italiaan terve ja kriittinen suhde kuin maihin ja kulttuureihin yleensä. Mutta ei minulla ole. Olen rakastunut liikaa ja saanut liikaa. – Kirjailija Harry Salmenniemi (s. 101)

Kun sain käsiini Minun Italiani -kirjan, olin vakuuttanut siitä, että kirja, jonka aiheena on Italia ja jossa on niin kauniit kannet ja joka on formaatiltaan niin käteen sopiva, ei voi olla lukijalle pettymys. Ensituntuma oli oikea; kirja on nautittavaa luettavaa ja kaunista katseltavaa.

Minun Italiani -kirjassa suomalaiset kertovat rakkaudestaan tähän maahan, joka on pinta-alaltaan Suomen suuruinen, mutta asukasluvultaan huomattavasti suurempi (67 miljoonaa).  Italiaan ihastuneita suomalaisia on kirjaan valittu 16 eri alojen edustajaa. Haastateltu joukko koostuu kirjailijoista, kuvataiteilijoista, muotoilijoista, taiteilijoista, muusikoista, toimittajista, jalkapalloilijoista, kääntäjistä ja onpa joukossa myös opiskelija.  Italiasta on tullut suomalaisten keskuudessa suosittu lomakohde. Olisinkin kaivannut kirjaan myös ihan tavallisten turistien näkemyksiä.



Italialaisten mottona saattaisi olla: Elämästä pitää nauttia. Ja sitä italialaiset tekevätkin kaikilla aisteillaan.  Tärkeitä nautinnon lähteitä ja ehtymättömiä keskustelunaiheita ovat ruoka, sen valmistus ja sen tarjoilu sekä myös viini.  Italialaisilla on luonnollinen ja välitön suhtautuminen hyvään ruokaan. Hyvään ruokaan liittyvät ravintolat. Ravintoloihin tullaan luonnollisesti syömään, mutta keskustelun osuus, puheen porina ja seurustelu ovat ihan yhtä tärkeitä. Voi sanoa taiteilija Leena Lehdon sanoin, että Italiassa pulppuaa puhe. Sanasorina on rytmikästä ja leikkisää, ja älyn kulku on nopeaa, italialaiset ovat loistavia puhujia. (s. 194) Myös kahvilla on erityinen sija italialaisessa ruokakulttuurissa. Leena Lehto jatkaa, että  kahvi on rusettinauha, joka hellästi sitoo ihmiset hetkeksi yhteen pieniksi paketiksi. (s. 192).

Tapio Wirkkalan Maaria-tytär kuvaa perheen vuodenaikarytmiä: Usein isä järjesti työnsä niin, että olimme loppukevään Venetsiassa ja menimme sieltä melkein suoraan Lappiin kolmeksi kuukaudeksi. Venetsia ja Lappi voivat olla ehkä vastakohtia keskenään, mutta molemmilla on myös täysin omanlaisensa valo ja vesireittien verkosto, ja nyt vanhempana olen havahtunut huomaamaan, että pitkillä tummilla veneillä liikutaan molemmissa paikoissa. (s. 106)



Kirjassa nousevat esille italialaisista kaupungeista erityisesti Milano, Venetsia ja Rooma. Milano kuvataan Italian liike-elämän keskukseksi, kansainväliseksi ja moderniksi kaupungiksi, joka on täynnä vastakohtia. Ostoskadut ja roomalaiset pylväiköt sekä viehättävät piazzat vuorottelevat sulassa sopusoinnussa. Milano on nykyisin myös suosittu turistien keskuudessa. Kirjailija Vera Valan kanssa matkaamme Milanoon, jonne sijoittuu hänen dekkarinsa Arianna de Bellis. Vera Vala toteaakin: Roomalaiset muistuttavat mielellään, kuinka kaikki tiet vievät ikuiseen kaupunkiin. He tosin jättävät mainitsematta, että useimmat niistä kulkevat Milanon kautta. (s. 81).

Monzan katedraali
Toimittaja Jenna Vehviläisen Rooman vinkkipaketilla on välitön vaikutus: tuonne olisi päästävä. Rooman vinkeistä löytyy normaaleista matkaoppaiden suosituksista poiketen hyvinkin erilaisia kohteita. Vehviläisen vinkit vievät lukijan Roomassa mm. appelsiinipuutarhaan, tuorepastakauppaan, suihkulähteelle ja jäätelöbaariin.


Kääntäjä Taru Nyström on asunut Napolissa 30 vuotta. Hän on kääntynyt mm Elena Ferranten Hylkäämisen päivät.  Nyström toteaa: Uskon että kääntäminen on luontevaa ja lopputulos on hyvä kun tuntee perusteellisesti kyseisen maan kulttuurin. (s. 182)  Nyströmilta lukija saa kirjallisia vinkkejä Napoliin. 

Kirjaa lukee suurella mielenkiinnolla. Niin erilaisia ja persoonallisia haastattelut ovat, yhteistä niille on se yksi asia: rakkaus Italiaan. Kirjan mielenkiintoa lisäävät Tomi Kontion upeat valokuvat, jotka jo sinällään kuvaavat Italian kauneutta.  Yhtä asiaa  jäin kaipaamaan: Italian karttaa, josta olisi nähnyt, missä päin Italiaa milloinkin liikutaan.

Italialaiset ovat esteetikkoja vertaansa vailla. He ovat sitä sydämestään lähtien. – Näiden ihmisten lämpö, heidän kontaktinsa ja kosketuksensa vetoavat yhä uudelleen. Ne olivat suuria lähtökohtia sille, miksi tänne tulin. Muotoilija Kristiina Lassus (s. 77)




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...