Ilmassa on jo syksyn koleutta

Olimme tänään Kolilla. Sää oli kaunis, jopa aurinkoinen, mutta kyllä ilmassa on jo selkeästi syksyistä koleutta. Ja miksipä ei olisi, onhan syyskuun puoliväli jo ohitettu. Vanhin tyttäreni Savonlinnasta 10-vuotiaan poikansa kanssa viettää meillä viikonloppua. Tuli puhetta, että poika ei ole koskaan käynyt Kolilla ja niinpä sitten autoilimme sinne aikaisin tänä aamuna.

Kaunista siellä on. Tämä on kuvattu Ukko-Kolilta.

Syksyn värejä on jo näkyvissä.

Tyttäreni  ja hänen poikansa

Kiva, kun on jo päässyt olemaan mukana joissakin tapahtumissa.  Puutarhayhdistys järjesti kivan tutustumisen Joensuun torin vapaudenpuistoon. Mukava oli kuulla paikan historiasta. 

Joensuun vapaudenpuisto on täysin uudistettu. Nyt se näyttää tällaiselta. Taustalla Saarisen piirtämä kaupungintalo.

Kaupungintalon patsaat on suunnitellut Johannes Haapasalo.

Vietimme viikon verran Raumalla keskimmäisen tyttäremme luona. Ja nyt näyttää siltä, että Raumasta taitaa todellakin tulla se seuraava kotikaupunkimme. Teimme jo asuntovarauksen. 

Vanhan Rauman vanhoja taloja

Kiva, kun talot ovat niin hyvässä kunnossa.

Kerttu Horilan Kolme sulotarta Rauman kanaalissa. 

Tämä 5-vuotias neitokainen on yksi iso syy muuttoomme. 

Kaunista syyskuun jatkoa!

Se on sitten syyskuu!

Eikö tunnukin aika uskomattomalta, että on syyskuu? Niin on kaunis kesä jo takanapäin, mutta mikäpäs tässä on odotellessa pimeneviä syysiltoja. 

Meillä täällä Joensuussa vietettiin viime lauantaina Pohjois-Karjalan maakuntapäivää. Oli paljon tapahtumia ympäri kaupunkia ja myös ympäri maakuntaa. Oli tosi kiva käydä eri tapahtumissa, kun kesä on ollut aikamoista hiljaiseloa. 

Kauniin sään saimme lauantain tapahtumille.

Kiinnostavin tapahtuma oli tukkilaisnäytös. Taitavia miehiä nämä tukkilaiset. Ja laulu raikui, kun he lauloivat tukkilaislauluja.

Hän meni ihan yksin. Hyvin pysyi hänkin pystyssä. 

Työnaytöksessä tukkilaiset tekivät närelenkkejä. Onko teille tuttu? Närelenkeillä tukkiniput sidottiin toisiinsa. On hienoa, kun tällaisia vanhoja perinteitä pidetään yllä.

Martoilla oli torilla sieninäyttely. Paljon oli sieniä, joita en tuntenut. Uusia sieniä olisi kiva opetella, me vaan pitäydymme niissä tutuissa kanttareissa, rouskuissa, tateissa, torvisienissä ja suppilovahveroissa.

Käydessäni Leppävirralla katsomassa äitiäni pistäydyin samalla Sorsakoskella. Sorsakoskella oli ennen muinoin isot Hackmanin tehtaat. Se aika on jo menneisyyttä, nyt siellä on pieni Fiskarsin tuotantoyksikkö. Itse olin kouluaikana paljonkin Sorsakoskella, kun monet kavereistani asuivat siellä. 

Päivä Sorsakoskella oli aurinkoinen ja täysin tyyni. Tässä Sorsakosken paloasema heijastuksineen.

Sienessä olemme käyneet useammankin kerran, ainakin kerran viikossa. Mukavaa saalista on jo kertynyt.

On daalioiden ja edelleen perhosten aika.

Kauniita loppukesän päiviä ja hyvää alkavaa syyskuuta!