perjantai 22. syyskuuta 2017

Terhi Törmälehto - kielillä puhumista


Perjantaina 22.9.2017


Terhi Törmälehto: Vaikka vuoret järkkyisivät. 2017.

Otava. 288 sivua. Kansi Timo Numminen.



Benjamin kertoi miten Herra kohteli lempeästi lapsiaan ja hymyili hymyä joka ei huolista tiennyt, ja joku jo ajatteli että se oli eksymässä, että riivaaja käytti sitä heikoimpien horjuttamiseen. Mutta sitten Benjamin nauroi ja rupesi rukoilemaan kielellään joka suhisi ja soi, ja kaikille oli selvää että se kulki valossa, kenties kirkkaammassa kuin kukaan heistä. (s. 124)
 
Muistan, kun luin Pauliina Rauhalan Taivaslaulun, eteeni avautui ihan uusi maailma. Tuttavapiiriini ei ollut koskaan kuulunut ketään lestadiolaista, joten Rauhala johdatti minut kauniilla kielellään uuteen ympäristöön. Saman maiseman eli täysin uuden ympäristön tarjoaa myös Terhi Törmälehto kirjassaan Vaikka vuoret järkkyisivät. Tässäkin kirjassa on uskonnollinen ympäristö, tällä kertaa helluntalainen. 

Kirjan tarina alkaa Paltaniemeltä Kainuusta Elsan, Talvin ja Miran lukiovuosista. Tytöt tulevat uskoon, heistä tulee ”hellareita”. Pian uskoon tulon jälkeen tytöt alkavat odottaa merkkiä siitä, että heidät on kastettu hengellä, eli se merkki on taito puhua kielillä. ”Kielet ovat merkki siitä, että ihminen on kastettu hengellä”. Ja kuten Virpi ilmaisi asian: ”Se tekee rukouselämästä täyteläistä ja hirveän ihanaa”. Tytöistä Mira saa ensin kielet. Sitten Talvi, mutta Elsaa pidetään odotuksessa, mutta Elsankin odotus palkitaan. Elsan aglaaka kaa ja amana amana maa tulee hallitsemattomasti missä ympäristössä tahansa, myös kotona. Tämä saa aikaan paljon hämmennystä perheessä, jossa ei tiedetty mitään Elsan uskoon tulosta. Kielillä puhuminen onkin yksi kirjan keskeisistä teemoista. Helluntalaisuus ikäänkuin kietoutuu kielillä puhumiseen. Se tuntui hieman hämmentävältä; lukija jää miettimään, onko kielillä puhuminen todellakin uskossa olemisen mittari.

Lukija, joka ei tunne helluntalaisuutta, ihmettelee – ehkä hymyillenkin - uskovaisten yli ymmärryksen käyviä tekoja, mm. helluntalaisten rukouskampanjassa tavoitteena on muuttaa Kainuun Alkot Herran huoneiksi. Alkot merkitään karttaan ja pareittain rukoillaan asian puolesta. Helluntaiseurakunnan aktiivijäsen Virpi puolestaan huokailee laskujen paljoutta ja rukoilee: ”- Rukoilin tässä laskuja läpi, Virpi selitti Elsalle ja Talville, kun peruutti ulos pihasta”.

Lukiovuosinaan Elsa kokee herkän romanssin uskossa olevan kauniin Benjaminin kanssa. Suhde kuitenkin päättyy osittain siksi, että uskonto ei salli esiaviollisia seksuaalisia suhteita. Lakkiaisten jälkeen kirja kuljettaa Elsan Bogotaan Kolumbiaan kielikurssille ja sitten yliopistoon. Elsan uskonto alkaa horjua samalla kun hän harjahtelee uskoon tulleen, sissien vankina olleen Manuelin ja kiihkeän Santiagon välillä.

Kirjan rakennetta on helppo seurata: joka toinen luku kertoo Elsan Kainuun vuosista päättyen lakkiaisiin ja joka toinen luku puolestaan Bogotan sykkivistä kaduista. On oletettavaa että Bogota on Törmälehdolle tuttua aluetta, niin vahvaa on Bogotan kuvaus. Lukiessani mietin, olisiko kirja toiminut paremmin jos ensin olisi selkeästi ollut Kainuu-jakso ja sen jälkeen Bogota-jakso, niin erilainen oli ympäristö ja niin erilainen oli myös Elsa. Törmälehdon kaunis kieli kuljettaa kirjaa hyvin. Erityismaininnan ansaitsee kirjan kaunis kansi. Kirjan nimi tulee Jesajan kirjasta (54 luku. 10 jae): Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.

Tämä on Törmälehdon ensimmäinen kirja. Uskon ja toivon, että saamme kuulla hänestä vielä. Matkustaisin mielelläni Törmälehdon kanssa Bogotan kaduille kokemaan kiihkeää ja hehkuvaa kolumbialaista ilmapiiriä.

Arvostelukappale


23 kommenttia:

  1. Pauliina Rauhalan Taivaslaulu teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Kävin vielä katsomassa sen Tampereella teatteriesityksenäkin.
    Helluntalaisia asui ennen kylässämme runsaasti, joten pienessä kyläyhteisössä olemme päivittäin tekemisissä. Siksikin tartun tähän kirjaan mielelläni. Kiitos sen esittelystä. Hyvää viikonloppua.

    VastaaPoista
  2. Kiitos mielenkiintoisesta esittelystä! Syksy on niin mukavaa aikaa lukea kirjoja:) Leppoisaa ja aurinkoista viikonloppua♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kirja tuntui kiinnostavalta. Mukavaa sunnuntai-iltaa!

      Poista
  3. Kuulostaa hyvältä ja kiintoisalta!
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että sinä myös tykkäisit tästä kirjasta. - Mukavaa sunnuntai-iltaa!

      Poista
  4. Kielillä puhuminen on todella helluntailaisuudessa kovin korostunut - ja lisäksi tietyissä karismaattisissa luterilaisissa piireissä. Itselläni oli nuorempana tuttuja näistä piireistä ja samalla tavalla uskon mittaaminen kielillä puhumisena ihmetytti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei ole helluntalaistuttuja ja tämä kielillä puhuminen oli minulle aika erikoinen juttu. Olisi kiva tietää, miten yleistä se on.

      Poista
  5. Hieno postaus, kiitos Anneli, vaikka en nyt aio lukea kirjaa. Olen vielä pyhää vihaa täynnä uskonaatteita ja -yhdistyksiä kohtaan. Lukisin, jos joku kirjoittaisi tietoteoksen miten nämä yhdistykset vievät Suomessa vanhuksilta omaisuudet, kun sitä ennen niillä keinotellaan ja kasvatetaan suuremmiksi. Vanhukset jäävät sitten tyhjän päälle.

    Mukavaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mai. Ymmärrän että et halua tarttua tähän kirjaan.

      Poista
  6. Kyllä tuon kirjan voisi lukea, jos eteen sattuu. Itsekin kuulun "vapaisiin suuntiin" ja tuttu asia. Mukavaa viikonlopppua sinulle Anneli :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen tämän kirjan lukemista Sesse. Mukavaa sunnuntai-iltaa!

      Poista
  7. Työyhteisössäni oli useita eri uskontokuntien,- myös nykyiseen maailmakuvaan kuuluvia hunnulla hiuksensa peittäviä- aktiivisia jäseniä. Työn ilmapiiriin ja viikonpäivien toisistaan erottamiseen kuului vahvasti kirkonmenot vaihtelevasti eri uskontokuntien pitäminä. Sen syvemmin en ole näihin kansankirkon vierellä esiintyviin seurakuntiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä päivänä varmasti monilla työpaikoilla on ihmisiä monistakin eri uskontokunnista. Toivottavasti muistaisimme kunnioittaa jokaisen omaa uskontoa ja omia näkemyksiä.

      Poista
  8. Mistä ihmeestä kirjailijat keksivät aiheensa. Että tämmöisestäkin aiheesta syntyy kirja. Nyt uteliaisuus kasvaa siihen malliin, että tämä on pakko lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen Ansu. Kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen.

      Poista
  9. Ehkei minun kannattaisi pistää lusikkaani tähän soppaan, kun en ole kirjaa lukenut ja kun olen vielä helluntailainenkin... Mutta, sen haluaisin kuitenkin sanoa, että kielilläpuhumista tässä jutussa tarkoitetussa merkityksessä, ei opita, eikä oteta, se saadaan. Se ei ole varsinaisesti "kielitaito", siis siten, että henkilö osaisi sitä kieltä puhua siten kuten vierasta kieltä yleensä puhutaan. Joku englantia, tai muuta kieltä, täysin taitamaton voi kielillä puhuessaan puhua vaikkapa englantia ja sen ymmärtää sellainen henkilö, joka sitä kieltä osaa. Kielilläpuhuva ei välttämättä lainkaan itse tiedä mitä kieltä se on ja hän puhuu sitä vain rukoillessaan, ei muutoin. Kielilläpuhuminen ei ole mikään uskon mittari, vaikka me ihmiset niin helposti rupeammekin toisiamme mittailemaan, milloin milläkin. Eivät kaikki helluntailaiset kielillä puhu. Kun Jeesuksen opetuslapset Jeesuksen kuoleman jälkeen saivat sen kielilläpuhumisen lahjan, heidän luultiin olevan humalassa ja kumminkin monet vieraskieliset kuulivat heidän puhuvan kieltä, jota he ymmärsivät, (Apostolien teot luku 2). Ja senkin sanoisin, että sitä kielilläpuhumista voi kyllä itse hallita, siis missä ja milloin. Tämä riittänee osaltani tästä aiheesta. Hyvää viikonloppua itsekullekin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Metsäntyttö. Hienoa kun kirjoitit tästä ja valotit asiaa omalta kannaltasi. Mielenkiintoista oli kuulla sinulta että kielilläpuhumista voi itse hallita, Törmälehdon kirjassa näin ei tapahdu. Mitä luulet Metsäntyttö, luetko tuon kirjan?

      Poista
    2. En meinaa lukea, koska luulen, että olisin sitten mielenipahoittaja varmaankin. Nykyään ylipäätään luen vähemmän kuin nuorena ja yritän sitten ottaa luettavakseni kirjoja, jotka mieluummin tuovat hyvää mieltä. Tosin eihän se aina välttämättä niin mene, koska eihän kirjan sisältöä etukäteen tiedä. Monissa vanhoissa kirjoissa esimerkiksi, jotka kertovat vaikka jonkun ihmisen elämstä, saattaa hyvinkin olla surullisia kohtaloita, jotka jäävät mielenpäälle.

      Poista
  10. Kiitos hienosta kirja-esitelystä.
    Minä olen laiska lukemaan.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...