Terhi Törmälehto - kielillä puhumista

Perjantaina 22.9.2017

Terhi Törmälehto: Vaikka vuoret järkkyisivät. 2017.

Otava. 288 sivua. Kansi Timo Numminen.

Benjamin kertoi miten Herra kohteli lempeästi lapsiaan ja hymyili hymyä joka ei huolista tiennyt, ja joku jo ajatteli että se oli eksymässä, että riivaaja käytti sitä heikoimpien horjuttamiseen. Mutta sitten Benjamin nauroi ja rupesi rukoilemaan kielellään joka suhisi ja soi, ja kaikille oli selvää että se kulki valossa, kenties kirkkaammassa kuin kukaan heistä. (s. 124)

 

Muistan, kun luin Pauliina Rauhalan Taivaslaulun, eteeni avautui ihan uusi maailma. Tuttavapiiriini ei ollut koskaan kuulunut ketään lestadiolaista, joten Rauhala johdatti minut kauniilla kielellään uuteen ympäristöön. Saman maiseman eli täysin uuden ympäristön tarjoaa myös Terhi Törmälehto kirjassaan Vaikka vuoret järkkyisivät. Tässäkin kirjassa on uskonnollinen ympäristö, tällä kertaa helluntalainen. 

Kirjan tarina alkaa Paltaniemeltä Kainuusta Elsan, Talvin ja Miran lukiovuosista. Tytöt tulevat uskoon, heistä tulee ”hellareita”. Pian uskoon tulon jälkeen tytöt alkavat odottaa merkkiä siitä, että heidät on kastettu hengellä, eli se merkki on taito puhua kielillä. ”Kielet ovat merkki siitä, että ihminen on kastettu hengellä”. Ja kuten Virpi ilmaisi asian: ”Se tekee rukouselämästä täyteläistä ja hirveän ihanaa”. Tytöistä Mira saa ensin kielet. Sitten Talvi, mutta Elsaa pidetään odotuksessa, mutta Elsankin odotus palkitaan. Elsan aglaaka kaa ja amana amana maa tulee hallitsemattomasti missä ympäristössä tahansa, myös kotona. Tämä saa aikaan paljon hämmennystä perheessä, jossa ei tiedetty mitään Elsan uskoon tulosta. Kielillä puhuminen onkin yksi kirjan keskeisistä teemoista. Helluntalaisuus ikäänkuin kietoutuu kielillä puhumiseen. Se tuntui hieman hämmentävältä; lukija jää miettimään, onko kielillä puhuminen todellakin uskossa olemisen mittari.

Lukija, joka ei tunne helluntalaisuutta, ihmettelee – ehkä hymyillenkin - uskovaisten yli ymmärryksen käyviä tekoja, mm. helluntalaisten rukouskampanjassa tavoitteena on muuttaa Kainuun Alkot Herran huoneiksi. Alkot merkitään karttaan ja pareittain rukoillaan asian puolesta. Helluntaiseurakunnan aktiivijäsen Virpi puolestaan huokailee laskujen paljoutta ja rukoilee: ”- Rukoilin tässä laskuja läpi, Virpi selitti Elsalle ja Talville, kun peruutti ulos pihasta”.

Lukiovuosinaan Elsa kokee herkän romanssin uskossa olevan kauniin Benjaminin kanssa. Suhde kuitenkin päättyy osittain siksi, että uskonto ei salli esiaviollisia seksuaalisia suhteita. Lakkiaisten jälkeen kirja kuljettaa Elsan Bogotaan Kolumbiaan kielikurssille ja sitten yliopistoon. Elsan uskonto alkaa horjua samalla kun hän harjahtelee uskoon tulleen, sissien vankina olleen Manuelin ja kiihkeän Santiagon välillä.

Kirjan rakennetta on helppo seurata: joka toinen luku kertoo Elsan Kainuun vuosista päättyen lakkiaisiin ja joka toinen luku puolestaan Bogotan sykkivistä kaduista. On oletettavaa että Bogota on Törmälehdolle tuttua aluetta, niin vahvaa on Bogotan kuvaus. Lukiessani mietin, olisiko kirja toiminut paremmin jos ensin olisi selkeästi ollut Kainuu-jakso ja sen jälkeen Bogota-jakso, niin erilainen oli ympäristö ja niin erilainen oli myös Elsa. Törmälehdon kaunis kieli kuljettaa kirjaa hyvin. Erityismaininnan ansaitsee kirjan kaunis kansi. Kirjan nimi tulee Jesajan kirjasta (54 luku. 10 jae): Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.

Tämä on Törmälehdon ensimmäinen kirja. Uskon ja toivon, että saamme kuulla hänestä vielä. Matkustaisin mielelläni Törmälehdon kanssa Bogotan kaduille kokemaan kiihkeää ja hehkuvaa kolumbialaista ilmapiiriä.

Arvostelukappale