sunnuntai 21. helmikuuta 2021

Kevättä kohti?

Hyvää sunnuntaipäivää! Kävin äsken kävelyllä ja totesin, että tosi liukasta on. Täällä keli on nollassa. Lumikinokset alkavat vajota. Näin täällä, mutta monilla paikkakunnilla tuntuu olevan lunta vielä todella paljon.

Joka viikko useammankin kerran käydään kävelyllä Vanhassa Raumassa. Ei olla ainakaan vielä kyllästytty! Aina yhtä kaunista. 😚

Tämä on Vanhan Rauman Helsingin tori, yksi kuvatuimmista paikoista.

Tämän kävin äsken kuvaamassa. Niin hyvin yhteen sointuvaa.

Tässä on näitä kauniita katuja.

Kadut näyttävät niin erilaisilta eri valaistuksessa.

Koska täälläkin on kunnon talvi, merikin on jäässä. Paljon ulkoilijoita on jäällä. 

Kauniita taloja on muuallakin kuin Vanhassa Raumassa. Nämä talot ovat sairaalan lähistöllä. Katselen näitä kulkiessani sairaalalle joka toinen päivä. Psoriasis on pahassa kunnossa ja olen nyt valohoitokuurilla. 

Täällä on todella kaunis kirjasto. 

Kun vaan pääsisi sinne kirjastoon. Ennätin nappaamaan kuvan ennen kirjaston sulkemista.

Leiponut olen aika paljon. Tässä perjantain juustosarvet. Myös luettua tulee normaalia enemmän. Luin (tai kuuntelin) aivan ihanan kirjan: Jojo Moyesin Tähtien antaja. Tämä on ihan uudenlaista Moyesia, historiallinen faktaan perustuva viihdekirja. Suosittelen. Tässä linkki postaukseeni (linkki).

Toivottavasti tämä pandemiatilanne hellittää ja päästäisiin viettämään normaalia elämään. Tuntuu, että ainakin täällä Raumalla tilanne vain pahenee. Nyt on telakalla todettu 240 tartuntaa.

Minä haluaisin niin mielelläni mennä vierailulle tuonne Itä-Suomeen. Yhdet suunnitelmat oli jo tehty ja kaikki junaliput jo hankittu, mutta en sitten uskaltanut lähteä.

Kaunista uutta viikkoa!

torstai 4. helmikuuta 2021

Hyvää alkanutta helmikuuta!

Hei kaikki! Niin on tammikuu pyörähtänyt helmikuuksi. Lumesta ja talvesta saadaan nauttia varmaankin joka puolella Suomea. Täällä länsirannikollakin on paljon lunta, mikä on aika epätavallista täällä.

Olemme tutustuneet tähän Rauman kaupunkiin lähinnä kävelemällä. Otamme aina jonkin uuden kaupunginosan tai rannikkokohdan, jonne kävellään katsomaan, miltä siellä näyttää. Kyllä kaupungit ovat erilaisia, ihan erilainen tämä kaupunki  on verrattuna Joensuuhun.

Vanha Rauma on aina yhtä kaunis, olipa lunta tai ei. Tässä muutama talvinen kuva Vanhan Rauman kaduista. 


Kaunista on, eikö vaan? Lunta on täälläkin. Vanhassa Raumassa ollaan vähän ihmeissään lumen kanssa. Pieniin pihoihin aura-autojen on vaikea mennä, eikä ole oikein paikkoja, mihin lumi laitetaan.


Meren rannat alkavat olla jäässä. Paljon jäällä jo kuljetaan ja hiihdetään. 
Kanali

Olen ottanut ohjelmaan tutustua Rauman kahviloihin. Niitä täällä on aika paljon. Tässä yksi parhaista: KaffeBar. Todella tunnelmallinen paikka. 

KaffeBar on tunnettu erityisesti paikan päällä leivotuista munkeista. Eli sellaisen minäkin sitten otin. Herkullista! 

Lumen-valotaideviikolla saatiin ihailla upeita valaistuksia sekä Vanhassa Raumassa että kaupungilla. Tässä kirkko. 


Vanha kaupungintalo loistossaan.
Tässäpä Heli Laaksosen runo. 

 Tiaissii

Raumalt tiaise ovak kotosi.
Kauhi häsä.
Kova reeramine.
Lyhkäne hättänem puhe.
Ketä voi olla tiaisel vihane?
Taik raumlaisel?
Koirankurissi ja ilossi
kon kolme marka heose.

Ei raumlaine kyl mitää muni.
Vissi.

Mukavaa helmikuuta!


keskiviikko 20. tammikuuta 2021

Kiitos ja hyvästi ihana puutarhani

Sain Puutarhavuosi 2020 -haasteen Viherrin-bogista. Kiitos siitä Eeva. Haaste on lähtöisin Minnalta Hiidenkiven puutarhassa -blogista. Ajattelin, että en keskity tässä haasteessa vain viime kesään, vaan mietin Joensuun puutarhamme koko olemassaoloaikaa. Tuntuu oudolta, että enää ei ole sitä puutarhaa, puutarhaa, jonka olemassaolosta iloitsin ja nautin lähes kaksikymmentä vuotta.

Sovellan hieman näitä kysymyksiä omiin tarkoitusperiini sopiviksi. Kuvat ovat vuosien varrelta.


Suunnitelmallisuus

Tavoitteeni alusta pitäen oli, että tiedän, mitä teen puutarhassani. Ensin teen suunnitelmat ja sitten toteutan ne. Suunnitelmat kyllä tein, mutta niinhän siinä aina käy, ettei kaikki koskaan toteudu ihan täsmälleen. Minulle puutarhan rakentamiseen sopi se periaate, että tein aina palan kerrallaan ja sitten mietin jatkoa - ehkäpä vasta seuraavana kesänä. Mutta kun mietin, millaisia suunnitelmia tein Marttojen puutarhakurssilla ennen kuin puutarhaharrastus alkoi, aika moni niistä suunnitelmista toteutui, mm. kiviaiheiden toteutus ja erityisesti vuolukiven hyödyntäminen. 

Matkamuistoja ja vuolukiveä
Kasvit

Luulen, että vuosien aikana opin kaikkein eniten kukista. Koska minulla ei ole mitään puutarha-alan koulutusta, tiesin esimerkiksi perennoista todella vähän. Niistä sitten oppi pikku hiljaa, yleensä erehtymisien kautta, eli istutin kasvit ihan vääriin paikkoihin. Onneksi oppia oli saatavilla, google oli olemassa, puutarhalehdet olivat hyödyllisiä ja ennen kaikkea oli tämä ihana puutarhablogiryhmä, jossa pystyi aina kysymään neuvoa. Ja aina sai vinkkejä ja neuvoja.

Pitäydyin vuosien varrella paljolti perinneperennoissa, jotka edelleen ovat suosikkikukkiani, mm. liljat, palavarakkaus, leimut, unikot, ruusut, sormustinkukka ja pionit. Kesäkukkien taimikasvatuksesta innostuin ja se olikin tosi mukavaa hommaa. 

Liljoja

Peace-ruusu

Idänunikko

Siperianunikko

Sormustinkukka
Taimien kasvatusta

Ai menetinkö kasveja? Kyllä, joskus talvi vei kasveja mennessään, joskus kukat eivät vain viihtyneet meillä.

Oli monia kasveja, jotka yllättivät minut positiivisesti. Yksi niistä on nauhus, joista muodostuikin puutarhaamme komea penkki. Liljojen kauneutta ihailin kesä kesän jälkeen, vaikken koskaan täysin päässyt eroon liljakukoista. Sellaiset kukat, joihin petyin, olivat niitä, jotka lisääntyivät liikaa. Sellaisia puutarhassamme oli revonpapu ja syysasteri. 
Revonpapu nupuillaan
Kasvihuone

Yksi haasteen kysymyksistä oli, että mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vieläkään saanut. Minulle kasvihuone oli sellainen unelma. Minulla oli pieni kasvimaa, mutta olisin halunnut lisää vihanneksia ja enemmän omaa satoa. Mutta kasvihuone jäi ainaiseksi unelmaksi, ehkä lähinnä tilan vuoksi.

Pieni kasvimaamme
Puutarhabudjetti

En osaa sanoa, onko jotakin tiettyä osa-aluetta, johon olisi mennyt erityisen paljon rahaa. Rahaa meni kukkaostoksiin, kiviostoksiin, laattaostoksiin ja rekvisiittaostoksiin, mutta ilmeisen tasaisesti kuitenkin. 

Jäikö jokin ostos erityisesti mieleen? Jälkikäteen ajatellen kyllä. Se on Sana-Seppo. Sana-Seppo muistuttaa minua ainaisesti Krista-tytöstämme. Krista ahkerana lukijana ihastui K-raudassa Sana-Seppoon ja antoi patsaalle tämän osuvan nimen. Kristan kuoleman jälkeen poltin usein kynttilää Sana-Sepon patsaan luona. Joensuusta lähtiessämme annoin Sana-Sepon hyvään kotiin, erään lukupiiriläisen puutarhaan. 

Sana-Seppo
Suurin saavutukseni

Suurin saavutukseni puutarhassa oli se, että puutarhasta tuli meidän mieleisemme ja meidän näköisemme pihapiiri, jossa oli mukava olla, jonne oli kiva kutsua vieraita ja jossa todella viihtyi. 

Täällä viihdyimme
Mitäkö opin?

Mitäkö opin? Opin suunnattoman paljon, opin paljon puutarhan hoidosta, kukista, kasvualustoista, marjapensaista, kompostoinnista, kirvoista, ruusuista - nämä vain esimerkkejä. Ja opin tuntemaan ihania puutarhaihmisiä, joihin tutustui puutarhayhdistyksen toiminnassa ja esimerkiksi avoimissa puutarhoissa. Yhteydenpito monien kanssa jatkuu edelleen. 

Tuleva kasvukausi

Tulevaan kasvukauteen suhtaudun ihan eri tavalla kuin ennen. Asumme nyt rivitalossa, jossa pihan puolella on suuri puuterassi. Nurmikkoa ei ole paljoakaan.  Eli nyt odottelen kevättä, jotta voi nähdä, mitä pihassa on ja mitä siellä voisi olla. Ainakin runsaasti ruukkuja terassilla. 

Puutarha ilona ja hyötynä liki kahdenkymmenen vuoden ajan

Olimme asuneet omakotitalossamme jo kymmenen vuotta enkä ollut tehnyt pihapiirille mitään. Ruoho leikattiin ja sillä siisti. Sitten sairastuin syöpään ja vähän sen jälkeen tyttäreni sairastui. Olin pitkällä sairaslomalla. Ja siitä se alkoi. Ensin purin kompostin ja perustin perennapenkin. Tein perennapenkin lasten hiekkalaatikosta, joka oli suuren koivun alla. Eli ei ihan paras paikka perennapenkille. - Mutta siitä se alkoi. Ensimmäiset vuodet pihamaa toimi minulle todellakin terapeuttina. Olen ikuisesti kiitollinen, että löysin puutarhaharrastuksen. Myöhempinä vuosina tuli mukaan paljon muutakin, mm. todella virkistävät avoimet puutarhat.

Muistelen lämmöllä näitä puutarhavuosiani ja toivon, että talomme uusi asukas olisi innostunut puutarhahoidosta.

Lopuksi lämmin kiitos tälle ihanalle puutarhayhteisölle. Aloitin blogin pitämisen vuonna 2104, eli silloin kun jäin eläkkeelle. Ensimmäinen postaukseni oli 9.11.2014. Silloin olin puuhaillut puutarhan kanssa jo yli kymmenen vuotta. Tämä oli ensimmäinen kuva blogissani. Ensimmäiseen postaukseeni tuli yksi kommentti. Se oli Maatuskalta. Kiitos siitä, se merkitsi paljon; joku oli huomannut postaukseni.

Kuva ensimmäisessä postauksessani

Olette olleet turvana ja tukenani monissa vaiheissa. Olen saanut teiltä arvokkaita vinkkejä ja neuvoja liittyen erilaisiin puutarha-asioihin. Teidän kanssanne on ollut mukava olla kaikki nämä vuodet. Lämmöllä muistan kaikkea sitä tukea, mitä sain teiltä Kristan kuoleman yhteydessä. - Mutta en toki jätä tätä ihanaa blogiyhteisöä, vaikka minulla ei enää olekaan Joensuun puutarhaa. Varmasti enemmän aikaa kulutan kirjablogissani, mutta haluan edelleen käydä tutkailemassa kiinnostavia puutarhapostauksianne ja myös kuulemassa, mitä teille itsekullekin kuuluu. Ja ehkäpä Rauman maisemat tulevat teille tutuiksi kuvieni kautta. 

Ihanaa talven jatkoa teille kaikille! 

Tämä kiva Minnan haaste on tainnut kiertää jo aika monella, eli en haasta enää ketään. 



sunnuntai 10. tammikuuta 2021

Lumisia maisemia

Sunnuntai-iltaa kaikille! Taitaa olla lunta aika kivasti koko maassa. Täällä länsirannikollakin maassa on hentoinen lumikerros, mutta lisää on kyllä luvattu. Lapset ovat riemuissaan, ja niin taitavat olla kyllä aikuisetkin. Onhan lumipeitteinen maisema todella kaunis. 

Aurinkoa kyllä kaivattaisiin. Ei ole näkynyt aikoihin. Kävimme tänään merenrantakävelyllä.

Meressä on paikka paikoin ohut jääkerros. Tosin paljon on sulia kohtia näkyvissä.

Maisemat ovat aika erilaisia kuin Pohjois-Karjalassa.

Kauniita kaislikkoja löytyy monesta paikasta.

Poroholman lomakeskuksen talvea.

Nämä joutsenet tavattiin ennen lumien tuloa. 

Vanhassa Raumassa käymme muutaman kerran viikossa ihastelemassa kauniita taloja ja kapeita katuja. Siellä on niin hyvä tunnelma.

Raumalaiset tuntuvat olevan ylpeitä raumalaisuudestaan ja omasta giälestään. Giältä käytetään monessa paikkaa, esimerkiksi puiston penkeissä. Otapa tästä selvää!

Nyt olemme asuneet täällä jo yli kuukauden. Asunto alkaa olla kunnossa, kaikki huonekalut ovat tulleet ja tavarat alkavat löytää paikkansa. Pikkuista Minja-tyttöä näemme viikottain, haetaan hänet hoitopaikasta muutaman kerran viikossa, käydään kirjastossa, viedään harrastuksiin, ulkoillaan ja ennen kaikkea leikitään. Ilo on molemminpuolista. 💓

Lähes kaikki toiminnot ovat täällä tauolla, kuten niin monessa muussakin paikassa. Olisi niin kiva, jos pääsisi erilaisiin tilaisuuksiin ja pääsisi tutustumaan uusiin ihmisiin. Kaikkein eniten kaipaan lukupiiriä.

Toivotetaan lumisateet tervetulleiksi ja nautitaan talvesta!
 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...