Zadie Smith: Swing time

Olen mukana Joensuun Naisten Pankin lukupiirissä Lukevat leidit. Viime viikolla meillä oli syksyn ensimmäinen kokoontuminen. Käsittelimme Zadie Smithin kirjaa Swing time.  Tyttäreni Lukutoukka Krista bloggasi lukupiiirimme kirjoista omaan blogiinsa Lukutoukan kulttuuriblogi ja bloggaukset välitettiin edelleen Naisten Pankin sivuille. Nyt kun Kristaa ei enää ole, ajattelin että bloggausperinnettä olisi hyvä jatkaa. Eli tässä on elämäni ensimmäinen romaanibloggaus! 

 

Zadie Smith: Swing Time. 2017. WSOY. Englanninkielinen 

alkuteos: Swing time. 2016. Suomentanut Irmeli Ruuska. 

463 s.

Zadie Smith on maineikas brittikirjailija, jonka uutuuskirjoja odotetaan innolla myös Suomessa. Smithin aikaisemmat neljä kirjaa, ts. Valkoiset hampaat, Kauneudesta, Nimikirjoitusmies ja Risteymiä, on suomennettu ja kaikki ovat osoittautuneet rakastetuiksi kirjoiksi. Swing time ilmestyi vuonna 2016. 
 

Swing time alkaa lontoolaisesta vuokrakasarmista 1980-luvun alussa. Kaksi naapuruston tyttöä käyvät balettitunnilla. Toinen tytöistä on kirjan nimettömäksi jäävä kertoja ja toinen on Tracey. Kertojalla on valkoinen isä ja musta äiti, Traceylla toisin päin. Tyttöjen keskinäinen suhde muovautuu paljolti musiikin ja tanssin kautta. Yksi herkullisimmista kirjan kohtauksista on tyttöjen järjestämä hillitön pop-tähti Aimeeta jäljittelevä tanssiesitys erään luokkakaverin syntymäpäivillä. Traceyn lupaavasti alkanut tanssiura loppuu pian. Lisää musiikkia ja tanssin sykettä tuo kirjaan australialainen pop-laulaja Aimee (Madonna?), joka palkkaa kertojan avustajakseen. Sen jälkeen kertoja matkustaa ympäri maailmaa Aimeen matkassa. He käyvät mm. Gambiassa perustamassa tyttöjen koulua ja nauttivat suurkaupunkien sykkeestä. Niin kauan kuin kertoja sokeasti sopeutuu Aimeen oikkuihin, kaikki on hyvin.

Kirja on läpileikkaus kertojan elämästä. Kertoja etääntyy omista juuristaan, mutta kirjan lopussa matka alkaa takaisin päin. Kirjassa on useita teemoja. Pohdinnan kohteita ovat ystävyys, äititytär-suhde ja rotukysymykset. On arveltu, että Swing time olisi Zadie Smithin oma elämänkerta, mutta tämän hän kiisti Helsingin Sanomien soittaessa hänelle.

Swing time oli Joensuun Naisten Pankin Lukevien leidien syksyn ensimmäinen kirja. Kaikki lukupiiriläiset olivat sitä mieltä, että Swing timessa oli lukuisa määrä erilaisia teemoja ja tapahtumia. Eräs lukupiiriläinen totesi kirjan olleen suorastaan läkähdyttävä; niin paljon tapahtumia ja eri tasoja kirja piti sisällään. Aluksi kirjan irralliset tapahtumat jopa ärsyttivät, kunnes kävi selville, miten tapahtumat liittyivät kokonaisuudeksi. Kirjan puolivälissä oli muutamien mielestä ollut puuduttavia kohtia, mutta loppua kohti kirja kohosi uuteen nousuun. Teemat koottiin upeaksi kokonaisuudeksi. Kirjan loppu antoi tunnun, että Swing time on ”elämää suurempi kirja”, kuten eräsi lukupiiriläinen ilmaisi kirjan annin.

Lukupiiriläiset kokivat, että kirjan henkilöt tulivat heille läheisiksi. Äititytär-suhde, ts äidin vaikutus lapseen, oli ollut erityisen mielenkiinnon kohde eräälle lukijalle. Kaikki olimme samaa mieltä siitä, että Swing time on viisaasti ja älykkäästi kirjoitettu kirja. Irmeli Ruuskan taitava käännös tekee lukukokemuksesta entistä nautittavamman. Keskustelimme myös siitä, mitä kirjoja tuli mieleen lukiessamme tätä kirjaa. Ystävyyssuhteen kuvaus löytyy Elena Ferranten Napoli-sarjasta. Afrikan orjasatamassa käynti tuo mieleen Yaa Gyasin Matkalla kotiin -kirjan. Juha Itkonen on kirjassaan Palatkaa perhoset kuvannut tähteyden maailmaa.

Kirja sai lukupiiriläisiltä erinomaisen arvion – eikä syyttä: 4,5 (asteikko 1-5). Emme yhtään ihmettele, että Jenni Haukio on valinnut Swing Timen yhdeksi kevään 2017 kiinnostavimmista kirjoista.

Arvostelukappale