 |
| Näin keväiseltä näytti tänään Pielisjoen rannalla. |
 | ||||||
| Rakas tyttäremme Krista, 30 vuotta, menehtyi äkilliseen sairauskohtaukseen viikko sitten, eli 27.3.2017. |
Krista Airola tunnettiin Lukutoukan kulttuuriblogista.
– Rakas tyttäremme Krista, 30 vuotta, menehtyi eilen äkilliseen sairauskohtaukseen. Näin Lukutoukan kulttuuriblogi on vaiennut. Kirjojen ja blogin kautta Krista löysi tarkoituksen lyhyelle elämälleen. Kaipuumme on suuri ja sanaton, Kristan vanhemmat Anneli ja Kari Airola kirjoittavat.
Kristan vanhempien mukaan Lukutoukan kulttuuriblogi jää lukijoiden luettavaksi, sillä vanhemmat haluavat kunnioittaa tällä Kristan muistoa.
http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/pidetty-kirjabloggaaja-menehtyi-30-vuotiaana-sairauskohtaukseen
 |
| Niin kauniita kukkia olemme saaneet kotiimme. |
 |
| Kauniita kukkalähetyksiä |
 | |
| Pielisjoessa on jo sulia kohtia. |
 |
 |
| Vene odottaa kesää. |
 |
| Pielisjoki |
Valoa ja voimia tähän kevääseen, suruaikaanne ❤️ Kauniita kevätkuvia ja kukkia. Kristan blogissa kävin joskus aiemmin silloin tällöin. Erittäin ihana blogi.
VastaaPoistaKiitos Irja kaikista kauniista sanoistasi.
PoistaIhania kuvia, kiitos niistä. Ei ole sanoja tällaisen surun keskellä. Oman lapsen menetys on kauheaa. Toivottavasti saat voimia luonnosta <3
VastaaPoistaKiitos Mai. Sinä tunsitkin Kristan aika hyvin. Uskon ja toivon, että keväästä ja luonnosta saa voimaa.
PoistaOsanottoni suureen suruunne <3
VastaaPoistaLämmin kiitos Minna.
PoistaLämmin osanottoni suruunne <3 Voimia!
VastaaPoistaKiitos Sinulle!
PoistaEi ole sanoja eikä ymmärrystä surunne suuruudesta Anneli <3 Voimia teille kaikille. Pielisjoella on kaunista, ja taivas niin sininen.
VastaaPoistaKiitos riitta k osanotostasi.
PoistaSuru ottaa aikansa ja pikkuhiljaa väistyy taka-alalle. Kaikkea hyvää kevääseenne ja voimia suruun.
VastaaPoistaNiin kauniita kukkia Kristan muistoksi♥
Kiitos Minttuli.
PoistaVoimia uuteen arkeen ilman Kristaa. Hieno päätös jättää blogi elämään, siitä on varmasti iloa monille.
VastaaPoistaKiitos Katja.
PoistaOlet vahva nainen, Anneli<3. Hienoa, että jaksat kuvata ja kirjoittaa blogiin. Se antaa surulle omanlaisensa kanavan. Voimia surutyöhön.
VastaaPoistaKiitos Leena. Uskon, että Krista olisi halunnut, että jatkan bloggausta; hän minua blogin pitämiseen kannustikin.
PoistaVoimia suruaikaan!❤
VastaaPoistaKiitos Sari.
PoistaNiin itsekin laskin ensin päiviä, ja sitten viikkoja jne kun mies kuoli. Lasken vieläkin kuukausia, jollainlailla on suru helpottanut, mutta pulpahtaa joka päivä mieleen. Ei kai koskaan häviä, vaikka maailma jatkaa kulkuaan. Voimia teille!
VastaaPoistaKiitos Emilie. Sinäkin olet kokenut surun lähiaikoina ja tiedät, miten suuri ja sanaton suru voi olla.
PoistaNäin on! Parhaiten tukea sain saman kokeneilta. Jostain syystä parhailla "tyttökavereilla" on samoja kokemuksia sattunut.
PoistaSuru on syvä ja sanaton, jostain nousee aina aurinko ja tuo valoa synkkiin hetkiin.
VastaaPoistaVoimia edelleen ❤
Lämmin kiitos Anu. Postitin arvontapalkinnon tänään.
PoistaVoimia tähän kevääseen. Luonto auttaa käsittelemään suurta surua.
VastaaPoistaKiitos sinulle!
PoistaOlen niin pahoillani. Elämä jatkuu hetki kerrallaan, pienin askelin. Voimia ja jaksamista teille ❤︎
VastaaPoistaLämmin kiitos Anu.
PoistaIkävä ei koskaan häviä, mutta muuttaa muotoaan...Voimia suruunne.
VastaaPoistaNäin se varmasti on Sirpa. Lämmin kiitos sinulle.
PoistaLämmin osanottoni suureen suruunne <3
VastaaPoistaKiitos Irma!
PoistaVoimia viikkoosi, Anneli.
VastaaPoistaKiitos Satu!
PoistaVoimia suureen suruunne. Kevät tuo mukanaan ripauksen lohtua.
VastaaPoistaKiitos Mari.
PoistaVanhemmalle varmasti kamalinta elämässä on menettää lapsensa :(
VastaaPoistaIhanaa, että tyttärenne blogi jää elämään ja muistuttamaan hänestä. Voimia.
Kiitos Nanni. Toivottavasti Kristan blogista on iloa kirjojen ystäville.
PoistaOsanottoni. Voimia. Tuleva kevät ja kesä toivottavasti tuovat lohtua.
VastaaPoistaLämmin kiitos Vilma.
PoistaTuntuu niin uskomattomalta. Ei ole sanoja lohduttamaan mutta lähetän lämpimiä ajatuksia ja halauksia.
VastaaPoistaKiitos mummo.
PoistaLäheisen kuolema koskettaa aina syvältä, mutta oman lapsen kuolemaa on varmasti vaikea ymmärttää. Vielä, kun kaikki tapahtui niin äkkiä.
VastaaPoistaVoimia teille vanhemmille ja kaikille Kristan läheisille♥
Lämmin kiitos Hannele kauniista sanoistasi.
PoistaOtan osaa suruunne :(. Minäkään en osaa sanoin lohduttaa, mutta toivon teille voimia <3.
VastaaPoistaKiitos Elmeri.
PoistaVoimia jatkoon, Anneli.
VastaaPoistaKevät tuntuu siellä vielä kaukaiselta... ainakin tuon lumen määrän suhteen. Kauniit kuvat.
Kiitos Orvokki.
PoistaLämmin voimahalaus sinulle.
VastaaPoistaKiitos Kruunu Vuokko!
PoistaKauniita kuvia varhaiskevään luonnosta ja kodin kukkalähetyksistä 🌸
VastaaPoistaKrista kävi usein kommentoimassa blogiasi. Sivullinenkin saattoi huomata miten hyvä suhde teillä oli. On ollut hieno ihminen; sen tietää kaikista runoista ja teksteistä joita hänen poismenostaan on kirjoitettu 💞
Kiitos Rita A. Onpa kiva kun olet huomannut Kristan kommentoinnit.
PoistaOsanottoni. Kauniisti oli hänestä lehteen kirjoitettu.
VastaaPoistaLämmin kiitos.
PoistaHuoman miettiväni päivittäin, miten jaksat surusi keskellä. Ihailen teidän suhdettanne. Se kosketti erityisesti, kun luin tyttären kannustaneen sinua blogin kirjoittamiseen. Keväisen kauniita kuvia.
VastaaPoistaKiitos Kirsti lämpimistä sanoistasi.
PoistaOtan osaa suureen suruusi!
VastaaPoistaJuuri ehdin nähdä hänestä kuvan blogissasi Jyväskylän kirjamessuilta. Ja sitten kävi näin...
Elämä on ihmeellistä ja yllätyksellistä.
Kiitos Irene.
PoistaVoimia ja halauksia teille suuren surun keskelle!!!
VastaaPoistaKiitos Kaupunkilaistyttö.
PoistaSyvimmät osaanottoni suruun :( Ei tällaiseen löydä oikein sanoja... voimia!
VastaaPoistaKiitos Minna.
PoistaOsanottoni suuren surunne vuoksi.
VastaaPoistaVierailen sivuilla ensimmäistä kertaa, mutta haluan silti esittää osanottoni.
VastaaPoistaSilti olet jaksanut ottaa kauniita kuvia!