Hannimari Heino & Kristiina Wallin: Puutarhakirjeitä

Hannimari Heino & Kristiina Wallin: Puutarhakirjeitä. Atena. Valokuvat: Hannimari Heino, paitsi s. 16-17 Kristiina Wallin. Päällys: Satu Kontinen. 149 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Nauttia omasta olemisestaan / Olla nuppu ja odottaa / odottaa ja puhjeta auki (s. 82)

Nyt meillä onkin ihan erilainen puutarhakirja. Tässä Puutarhakirjeitä-kirjassa käsitellään puutarhaa, mutta ei sillä tavoin kuin "tavallisissa" puutarhakirjoissa. Tässä kirjassa nautitaan puutarhatunnelmasta, mietitään puutarhan olemusta ja jaetaan puutarhamuistoja. Yhtään puutarhanhoitoon liittyvää ohjetta ei kirjassa ole, eikä myöskään puutarhakirjoille ominaista runsasta kuvitusta.

Kysymyksessä on kahden runoilijan Hannimari Heinon ja Kristiina Wallinin kahden vuoden pituinen kirjeenvaihto. Kirjeissä seurataan puutarhan vuodenkiertoa sekä pohditaan puutarhan ohella myös ihmisyyttä, omia voimavaroja ja kokemuksia kirjoittamisesta. Alla muutamia esimerkkejä kirjan puutarhamietteistä.

Kristiina pohtii odottamisen vaikeutta. Me puutarhurit olemme varmaankin samaa mieltä Kristiinan kanssa. Kesäkuu. Olen malttamaton, mutta vielä ei ole sadonkorjuun aika. On aika vaalia, hoitaa ja odottaa: että  itää, että versoo, että marjoo. Se on vaikeinta, odottaminen. Puutarhanhoito on minulle jokakesäistä kärsivällisyysharjoitusta. (s. 29) Hannimarille puutarha merkitsi omaa hetkeä lasten ollessa pieniä. Siihen aikaan, kun lapset olivat pieniä, menin kasvimaalle usein iltaisin yksikseni. Se oli oma hetkeni, palsta yksityiselle, minussa itsessäni muhivan odotukselle ja löytymiselle. (s. 48)  

Kesä vaihtuu aikanaan syksyksi, mutta ensin on osattava  nauttia kesästä. Vähitellen kesä kääntyy pimeiden iltojen ja syksyn odotukseksi, lumen ikäväksi. Mutta vielä ei ole sen aika, ei tarvitse kurottaa tulevaan sillä kaikki on juuri nyt, tässä. (Kristiina, s. 90)

Kristiina kuvaa kauniisti elokuuta. Elokuu.Tuuli puhaltaa päin syksyä. Kuvittelen iltahämärän siellä, joen rannalla, saunan kuistilla. Sytytä lyhty, katso pimeään ja kerro minulle. mitä näet ruovikossa, ruovikon takana, siellä, minne kuvittelu yltää. (s. 111) 

Hannimari Heino ja Kristiina Wallin, kaksi runouden ja kirjallisuuden pitkäaikaista ammattilaista, tarjoavat lukijalle kirjan, joka taipuu moneksi. Se on todellakin puutarhakirja, vaikka ei siinä perinteisessä mielessä, mutta ehkä se on enemmänkin runokirja. Niin kaunista ja runollista kieltä molemmat kirjoittajat kirjoittavat. Itse nautin kirjasta niin, että luin sitä silloin tällöin, pienissä erissä. Teksti oli mielestäni liian kaunista, liian latautunutta yhdellä kertaa luettavaksi. 

Erityisplussa kauniin kielen lisäksi upealla kansikuvalle. Myös lukujen alussa olevat kuvat ovat onnistuneita. Kauniit kuvat yhdistettynä kauniiseen tekstiin takaa lukijalle todellisen lukuelämyksen.  

Yleisradio on toteuttanut runoilijoiden kirjeenvaihdosta Ääniversumin vuonna 2017. 

Tämä ihastuttava kirja tulee arvontaan blogissani ihan lähiaikoina.

Hannimari Heino ja Kristiina Wallin. Kuva Henrietta Soininen.