Ennen tämän aamun lumisadetta

Hei ja mukavaa sunnuntaita! Nyt olemmekin sitten siirtyneet talviaikaan. Taidan käyttää ylimääräisen tunnin hyvään tarkoitukseen eli bloggaamiseen. Katselin blogejanne ja siellä on todella paljon lumikuvia. Meillä ensilumi satoi vasta tänä aamuna, eli nämä kuvat ovat viime viikolta.

Joensuu aamuvarhaisella, katuvalotkin vielä palavat.

Ilosaaren uusi silta on kauniisti valaistu.

Pielisjoki, tämäkin on kuvattu aikaisin aamulla.

Aamukuva

Ei ollut vielä lunta.

Tämä on kuvattu alkuillasta. Tässä on Sirkkalan silta.

Alkuillan kuva

Auringonlasku Pielisjoella

Aamukuuraa

Kultapallot sinnittelevät. - Nyt on Helsingin kirjamessut koettu ja nähty. Todella hyvä tapahtuma oli. Messuista lisää seuraavassa postauksessa. Oikein hyvää sunnuntaita kaikille!

 

 

 

 

 

 

Loistava Viulunsoittaja katolla

Hei ja mukavaa torstaipäivää! - Olin tiistaina senioriporukan kanssa Kuopion kaupunginteatterissa katsomassa musikaalia Viulunsoittaja katolla. Odotukset olivat suuret, emmekä totisesti pettyneet.

Pääosassa oli Kai Hyttinen. Hänen äänensä oli edelleen upea, vaikka hänellä on ikää jo 70 vuotta. Niin hienot olivat myös tanssit, eikä ihme; olihan koreografia Jorma Uotisen käsialaa.

Kysymyksessä oli päivänäytös, joten lähdimme Joensuusta aamuvarhaisella. Joensuun kävelykatu oli melkoisen hiljainen.

Lounastimme Kallavesj-ravintolassa. Kaunis ravintola, joka toi mieleen juuri lukemani Kaari Utrion Hupsu rakkaus -kirjan.

 Kallavesj, Kallavesj, järviij järvi, siinä pesj
äet mun paetanj monta kertoo, isä särillep pitj mertoo,
veljmies salloo tuulastelj, tiirustelj, riijustelj.
Kallavesj, Kallavesj, kaonis kalarantonesj!

Kuopiossa on runsaasti kivoja rännikatuja. Tämä näkymä on Käsityökadulta.

Kuopion kirkko

Valkeisen lampi kuvattuna teatterin ikkunasta.

Kävimme viime viikolla tervehtimässä äitiäni Leppävirralla. Joka kerta pitää käydä kuvaamassa sillalla.

Näkymät ovat kauniita vuodenajasta riippumatta.

Ruskavärejä

Myös tätä Engelin suunnittelemaa kaunista kirkkoa olen kuvannut useita kertoja. Aina se on kaunis.

Ja huomenna on perjantai! Aika lähteä Helsinkiin kirjamessuille!

Kaari Utrio: Hupsu rakkaus - suurien tunteiden epookkiromaani

Kaari Utrio: Hupsu rakkaus. 2017. Amanita. Kansi Lauri Linnilä. 448 sivua.


Arvostelukappale kustantajalta


Kaari Utrion uutuus Hupsu rakkaus vie lukijan 1800-luvulle, aikaan jolloin Suomen sodasta on kulunut vähän yli kaksikymmentä vuotta ja Suomen suurruhtinaskunta on syntynyt Porvoon valtiopäivillä v. 1809. Kenraalikuvernöörinä on ruhtinas Aleksander Mensikov. Kirjan päähenkilö, sympaattinen opettajatar, merikapteenin leski Hedda Becke saapuu Helsinkiin Mariankadulle serkkunsa Nora Wernerin seuraneidiksi.

Engelin suunnittelema Helsingin tuomiokirkko, jonka rakentaminen aloitettiin kirjan tapahtumien aikaan. Mariankatu sijaitsee tässä lähistöllä.

Heddan odotukset ovat suuret: tanssiaisia, teatteria, seuraelämää. Mutta niinpä niin - kaikki ei menekään suunnitelmien mukaisesti. Noran isä kuolee ja mukaan kuvaan tulee tykistön kapteeni Harry Lindmarck. Noran perhe ja Hedda muuttavat Kymenlaaksoon ja majuri Furubomista tulee Noran holhooja. 

Kaari Utrio palkitsee lukijansa tälläkin kertaa. Historiallinen kirja vie lukijan mukanaan ensin Helsinkiin kokemaan silloisen pikkukaupungin vastakohtaisuuksia; oli todella varakkaita perheitä kun taas toisille jo ruoankin hankkiminen oli ylivoimaista. Helsingistä siirrytään Kymenlaaksoon Angereelle, joka oli alunperin Elimäen ja Anjalan tavoin keskiaikaisen Pyhtään anneksipitäjä.
Kaupunkilaiselämään tottuneelle Noralle sopeutuminen oli vaikeaa.

Noralla ei ollut minkäänlaista kokemusta maalaiselämästä tai maalaistaloista saati kartanoista. Hän oli käynyt suurissa kaupungeissa Räävelissä ja Lyypekissä ja Saksan pienissä kylpylöissä Papan ja kotiopettajaren kanssa, mutta ei paikassa, jossa kynnettiin ja kylvettiin ja lypsettiin. (s. 172)
 

Angereen kylässä tutustumme moniin mielenkiintoisiin henkilöihin, mm kirkkoherra Tobias Moliniin. Kirkkoherra on arvostettu seurakunnassaan.

Palkkaa riitti, työtä vähän, asema taattu ja talo kartanoon verrattava. Kirkkoherra voi valita, kenen kanssa pitäjässä ystävystyi. Rahvaalle hän oli Jeesuksesta seuraava. (s. 148) 

Huolenaihetta Molinille aiheutti hurmoshenkiset uskonnolliset suuntaukset, joista eniten pelkoa herätti vankilapappi Henrik Renqvistin edustama Karjalan rukoilevaisuus. Renqvistin ehdoton raittiuden puolustaminen ei sekään miellyttänyt Molinia. 

Kirjan henkilöistä Hedda tuli sympaattisuudessaan minulle hyvin läheiseksi henkilöksi.

Hedda ei ruutumekossaan näyttänyt kiehtovalta, suloiselta tai komealta. Ei runsaita kiharoita, ei ampiaisvyötäröä. Silti hän oli koruttomuudessaan jalo ja hyvyydessään ylevä, kun hän hymyili ja kosketti vanhan neidin olkapäätä. (s. 267)

Historiallisissa kirjoissa arvostan sitä, että kirjailija on perehtynyt aikakauden arkisiin asioihin, kuten asunto-oloihin, vaatteisiin, matkustamiseen ja elinkeinoihin. Näin Kaari Utrio toteaa kertoessaan kirjailijaelämästään:

Romaania suunnitellessani tutkin ja rakennan valmiiksi näyttämöt, joilla kaikki tapahtuu: luonnon, kaupungit, kirkot, talot, huoneet, satamat, laivat, taistelupaikat, piiritykset, tiet, joet, sillat — mitä ikinä tarvitaan.

Förmaaki sijaitsi rannan puolella salin ja Anna Leuhusenin kamarin välissä. Se oli suuri huone, jota juhlisti sinisävyiseksi marmoroitu kaakeliuuni ja ja katonrajassa simpukkakuvioinen boordi. Yksi ovi antoi kyökkiin, josta kuului lakkaamaton kilinä ja kalina. (s. 223)   

Niin Kaari Utrio toimii ja hänen kirjoistaan oppii historiaa viihteen myötä. Utrion tarkasti rakennetut historialliset romaanit ovat ihastuttaneet suomalaisia jo vuodesta 1968. Utrio osaa yhdistää tarinan kerronnan ja tieteen kansantajuistamisen, kuten on tehnyt mm  Mika Waltari. Historiaa polpularisoivista ulkomaisista kirjailijoista tulee mieleen mm Ken Follett.

Hupsu rakkaus vie mukanaan, ainakin minulle oli nautinto lukea tätä Kaari Utrion 34. kirjaa. Paikka paikoin minulle tuotti vaikeuksia kirjan suuren henkilömäärän hallitseminen; sitä tosin helpotti kirjan alussa oleva henkilöluettelo. Kirjan lopusta löytyy myös kirjaan liittyvä sanasto sekä 1800-alkupuolen mitat, painot ja rahat. 

Erityiskiitos kirjan kauniista kannesta sekä tunnelmallisista sisäkansista. Se, mitä olisin kaivannut, oli kartta tai oikeastaan kaksi karttaa, toinen Helsingistä ja toinen Angereelta.

Olin eilen teatterimatkalla Kuopiossa ja kävimme lounastamassa Kallasvesj-ravintolassa. Talo on rakennettu 1800-luvulla ja eittämättä ravintolan tunnelmasta huokui Utrion huonekuvaukset.

Lounasravintola Kallavesj

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Arvontatulos + Kolilla käynti

Hyvää sunnuntai-iltaa. Nyt on sitten arvottu kaksi lippua kirjamessuille. Arvontaan osallistui 34 kirjojen ystävää.  Arvonnan voittajat ovat Nanna ja Christina. Onnea voittajille. Laitan teille sähköiset liput sähköpostitse. Toivottavasti kirjamessut on mukava kokemus.

Kävimme tänään Kolilla kuvaamassa. Oli kaunis ja aurinkoinen sää ja Kolilla oli todella paljon ihmisiä. Syyslomallakin oli varmasti vaikutuksensa suureen vierailijamäärääm.

Koli ympäristöineen

Kun ylös asti kiipesi, maisemat olivat aikamoisen upeat.

Kiva kun järvellä on saaria jotka rikkovat kauniin järvimaiseman.

Vaaramaisemia

Vettä, saaria, mäntyjä

Kaunista

Jyhkeää kalliomaisemaa

Minä kuvaamassa

Kallioita

Tämä risti jäi meille arvoitukseksi miksi se on siihen laitettu.

Vaaramaisemissa

Vettä ja saaria

Ensilumi Kolilla

Tämän syksyn ensimmäinen jääpuikko

Tilataideteos, joka on jäänyt huomaattomaksi. Hauska, kiven sisätilaa peittävät peilit joka puolella. 

Mukavaa sunnuntai-iltaa!

Viisi parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta

Hei kaikki! Sain kivan haasteen: viisi parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta. Haaste tuli Tiiulta Puutarhahetki-blogista.
Lämmin kiitos Tiiu.

Minun viime kesäni oli poikkeuksellinen. Siihen vaikutti voimakkaimmin nuorimman tyttäremme Kristan kuoleminen viime maaliskuussa. Se vaikutti myös siihen, ettei ollut voimia miettiä tai kehittää mitään uutta puutarhaan, mutta toisaalta puutarhassa puuhailu oli terapeuttista ja rauhoittavaa. Kun suru valtasi mielen, oli hyvä mennä puutarhaan rauhoittumaan ja saamaan uusia voimia. Eli vaikka mitään uutta en rakentanutkaan puutarhaan, puutarhan merkitys viime kesänä oli hyvin suuri.

Tervetuloa meille! - Olemme osallistuneet Avoimiin puutarhoihin neljänä vuonna, mutta nyt se tapahtuma jätettiin väliin. - Muutama ryhmä kävi meillä puutarhavierailulla.

Kauniit kukat ovat aina ilon aiheita. Unikot ovat suosikkejani. Myös Krista oli kukkien ystävä.

Matkustelimme kesällä jonkun verran; oli hyvä päästä vähän erilaisiin maisemiin. Kesäkuussa olimme Madeiralla, heinäkuussa muutaman päivän lomalla Helsingissä ja sitten Vilnassa. Raumalla kävimme viettämässä laatuaikaa mummotettavan Minjan (2 vuotta) luona.

 Madeiran upea kauppahalli

Osallistuin kahdelle tasokkaalle kuvauskurssille Polvijärven Huhmarissa: makrokuvausta ja pimeäkuvausta.

Tämä on kiva haaste, joka on jo jonkun verran kiertänyt bloggareiden keskuudessa. Haastan kuitenkin seuraavat eli ottakaa koppi haasteesta, jos ei ole vielä saavuttanut teitä:

Marketta Rakkautta ja maanantimia blogista 
Tarja Parasta aikaa -blogista 
Pelaguu Kaaos kukkaruukussa -blogista

Mukavaa viikonlopun jatkoa teille kaikille!
 

Katriina Ranne: Miten valo putoaa - taitavaa sanankäyttöä

Katriina Ranne: Miten valo putoaa. Gummerus. 2017. Kannen suunnittelu Laura Noponen. 176 sivua. 

Arvostelukappale kustantajalta

Sillä valo on näkymätöntä, mutta se ei ole ei-mitään. (s. 175)

Kiinnostuin Katriina Ranteen kirjasta takakannen kuvauksen ja Lontoo -Bulgaria akselin perusteella. Kirjoja valitessani mietin, olisiko kyseinen kirja sopiva luettavaksi seniorilukupiirissämme. Tätä pohdin myös tämän kirjan kohdalla.

Lala pakenee rautaesiripun takaa, Bulgariasta, 1980-luvulla. Belgian ja Ranskan kautta hän päätyy siivoojaksi Lontooseen. Vaikka Bulgariassa oli ollut köyhää ja peruselintarvikkeista oli ollut puutetta, Lala kaipaa kuitenkin bulgarialaista yksinkertaista peruselämää.

Kurjuudesta huolimatta Lalan ympärillä oli paljon sellaista mitä hän oli huomaamattaan syvästi kaivannut. Kaduilla kävelevät vuohet ja hevoset, hevoskärryjen kolina, laventelipeltojen tuoksu, kiviset sillat, vanhojen naisten puiset kävelykepit joilla he välillä antoivat pontta sanoilleen, kun he juttelivat kadunvarsien puisilla penkeillä auringonlaskua odotelleessaan. (s. 112)

Jo Bulgariassa Lala etsi valoa, jonka hän toivoi vangitsevansa isältä saadulla kamerallaan. Valon etsintä jatkuu vielä Lontoossakin, mutta kaipuu Bulgariaan jatkuu. Lalan integroitumisvaikeudet Lontooseen tuovat väistämättä mieleen maahanmuuttajien sopeutumisongelmat yleensäkin.

Lala ei lähtiessään edes katsonut kunnolla paikkaa jonka jätti taakseen. Jos hän olisi tiennyt ettei palaisi yhdeksääntoista vuoteen ja silloinkin saapuisi maahan jota ei enää tuntisi omakseen, hän olisi katsonut kaikkea ympärillä olevaa niin hartaasti ettei olisi liikahtanut tuntikausiin. (s. 63-64)

Aaro puolestaan on eläkkeellä oleva suomalainen fyysikko, Porttipahtaalta kotoisin. Hän on ollut avioliitossa voimakastahtoisen Vaulan kanssa, joka hänkin oli fyysikko.

Jo ensimmäisenä syksynä yliopistolla Aaro tajusi, että nainen, josta hän toivoi vaimoaan, oli omavaloinen. Hän oli kuin hehkulamppu, aina syttyvä idea, näkymätön palo tietää kaikki, sisäänrakennettu varmuus. (s. 81)

He muuttavat Lontooseen. Vaula kuolee harmittoman rutiinileikkauksen yhteydessä. Aaro on yksin ja yksinäinen. Hän jatkaa tutkimusaiheiden tutkimista yhä edelleen Vaulan kuoleman jälkeen.

Lalan ja Aaron tiet kohtaavat Tescon ilmoitustaulun kautta. Siitä alkavat heidän kohtaamisensa, mutta ne tapahtuvat vain kirjeitse. Kirjeissä he tilittävät tunteitaan ja ajatuksiaan ventovieraalle ihmiselle. Ehkä ventovieraalle ihmiselle avautuminen on helpompaa ja omia salaisiakin asioita voi helpommin tuoda ilmi. Kirjeet ovat molemmille kovin odotettuja.

Hän (Lala) oli kiintynyt myös fyysikkomiehen kirjeiden vaimeaan tuoksuun. Hän huomasi muutenkin jo odottavansa niiden saapumista, nautti varmuudesta jolla tiesi niiden saapuvan pari kolme päivää sen  jälkeen kun oli postittanut pikkuhousunsa. (s. 65)

Ranne on kirjoittanut tämän kirjan taidokkaasti ja kauniisti. Tuntuu, että kirjaa tulee pitää käsissä hellien ja varoen, jottei hellävaraisella kirjoitusotteella kirjoitettu kirja vaurioidu. Kieli on kaunista ja kevyttä, sanavalinnat huolella valittuja ja tekstin kulkuun sopivia. Liekö valo se elementti, joka antaa kirjalle keveyttä ja haurautta. Ranne kuvaa taidokkaasti Lalaa ja Aaroa henkilöinä.  Myös kirjassa esiintyvät sivuhenkilöt tulevat sympaattisuudessaan läheisiksi lukijalle. Kirjan rakennetta on helppo seurata; joka toisen luvun hän on Lala ja joka toisessa puolestaan Aaro.

Rakkaus vaimoon oli valo jonka varassa Aaro näki maailman. (s. 118)