Ihania hetkiä kasvien parissa

Esittelen tässä kolmannen kirjan, jonka sain kirjamessuilta. Tämäkin on arpajaispalkinto. Nyt kun kaikki kirjat on esitelty, arpajaiset voidaan järjestää tässä ihan lähiaikoina.

 Sinikka Piippo & Satu Kontinen: Punkinparta ja valvatit. Uuden ajan värityskasvio. Sitruuna Kustannus. 2016.

 

Tässä kasviossa esitellään 35 kasvia, annetaan tietoa kasvien terveysvaikutteisista ominaisuuksista sekä vinkkejä vaikkapa kauneudenhoitoon ja ruuanlaittoon. Tietoaineksen lisäksi lukijalla on mahdollisuus värittää kasvit. 

 

Näin kertoo kirjan kirjoittaja Sinikka Piippo:

”Tähän kirjaan on valikoitu kasveja, joita monia tapaa ihmisympäristössä ja joita voi käyttää tai on käytetty ruokana tai rohtona. Kaikkiin valittuihin kasveihin liittyy mielenkiintoisia erityispiirteitä.”

Näin puolestaan kertoo kirjan kuvittanut Satu Kontinen:

”Minulle kukka- ja kasvimaailma hahmottuu värien kautta: on valkoiset, vaaleanpunaiset ja siniset kukat. Tämän kasvion kaikki kasvit saa värittää itse.”

 

Jokaisen 35 kasvin kohdalla kuvataan ensin kasvien lehdet, kukinto ja teriö, sitten kasvupaikka ja sen jälkeen tapa, miten kasvia on käytetty / käytetään ruokana tai rohtona. Tässä muutama kirjassa esitelty kasvi.

Maitohorsmasta kerrotaan, että sen on uskottu lisäävän lehmien maidontuotantoa, mistä sen suomalainen nimi juontuu. Lisäksi horsmista on saatu kuitua vaatteisiin, mattoihin ja ryijyihin. Myös maitohorsman lehdet ovat ravinteikkaita. Venäjällä horsman lehdistä on tehty teetä. 

 

Metsäruusu on ainoa lähes koko Suomessa kasvava alkuperäinen ruusulaji. Sitä tavataan koko maassa aivan pohjoisinta Lappia lukuunottamatta. Ruusun kiulukoissa on runsaasti C-vitamiinia ja karotenoideja. Terälehdistä voi tehdä teetä ja niitä voi lisätä salaatteihin ja ripotella jäätelölle. Mutta mikä tärkeintä; ruusut ovat kautta aikojen olleet rakkauden ja kauneuden symboleja. Ruusuntuoksu poistaa stressiä!

 

Puna-apilan kolme lehdykkää on aikoinaan tarkoittanut maata, merta ja taivasta. Kristinuskon myötä kasvi liitettiin pyhään kolminaisuuteen. Onnea tuovan maineensa vuoksi apilat ovat olleet lemmenjuomien aineosia. Puna-apilan lehdissä on runsaasti C-vitamiinia, proteiinia ja haihtuvaa öljyä. Puna-apilaa suositellaan toipilaille kuntouttamaan sairauden jälkeen. Apilan lehtiä ja kukkia voi pakastaa ja kuivata talven varalle.

Kasviesittelyjen lisäksi kirjassa on esiteltyjen kasvien kukintojen väritysosio, jossa on kukat on jaoteltu väreittäin. Kirjan loppuosaan lukija ja kasviharrastaja voi kerätä kasveja, teipata niitä kirjaan ja kirjata tietoja ja muistiinpanoja löydetyistä kasveista. 

 

Kirjaan oli mielestäni valittu mielenkiintoiset kasvit. Mukava oli saada tietoa näiden kasvien ominaisuuksista ja huomata, miten tärkeitä kasvit ovat olleet rohtoina. Teksti on sujuvaa ja vaivatonta lukea. Kasvipiirrokset ovat suorastaan upeita. Vaikka aikuisten väritysbuumin huippu lienee jo ohitettu, antaa kirja mahdollisuuden mukavaan rentouttavaan värityshetkeen. Voin suositella tätä kirjaa vaikkapa joululahjaksi. Kiitos Sitruuna Kustannus!

Kauniina talvipäivänä

Hyvää tiistai-iltaa! Toivottavasti tämä on mukavan päivän ilta. Meillä oli tänään kaunis, aurinkoinen sää, joten kamera siis mukaan kävelylenkille. 

 

Ihana talviaurinko

Meillä on jo runsaasti lunta.

“Vain kesällä täällä ihminen elää, mutta siunattu on myös talvi, 

valkoinen, hiljainen, puhdas." - Veikko Huovinen: Rasvamaksa,

WSOY. 1973.

Puut ovat niin kauniita.

Pielisjoki

Tässä kuva meidän kotikulmilta.

Tältä näytti Joensuun tori ennen lumien tuloa, eli meille tehdään toriparkkia.

Olin onnekas arpajaisisssa. Sain nämä arpajaislahjaksi Esther Helmiältä. Lämmin kiitos!

Pitkästä aikaa  olen askarrellut joulukortteja. Monena jouluna olen teettänyt kortit valokuvista.

Lähiaikoina luettua: Svetlana Aleksijevits: Tsernobylista nousee rukous. - Kerrassaan ravisuttava kirja.

Jens Andersen: Astrid Lindgren, Tämä päivä, yksi elämä. - Mainio kirja, ihana oli palata Peppi Pitkätossun, Eemelin ja Melukylän lapsien luo.

Pekka Hiltunen: Onni. - Tykkäsin kovasti tästä. Arvokasta pohdintaa mm. työn arvosta ja sosiaalisesta mediasta.

Helsingissä päivän reissulla

Eilen vietin tyttäreni kanssa junassa liki kymmenen tuntia. Lähdimme Joensuusta kuuden junalla ja takaisin kotona olin sitten siinä puoli kaksitoista. Olin reissussa tyttäreni junaseurana, kun tyttäreni sai kirjabloggarina kutsun Finlandia-palkintojen jakotilaisuuteen. Tilaisuus Kansallisteatterissa oli ollut hieno ja mieleenpainuva. Kaunokirjallisuuden Finlandian sai Jukka Viikilä teoksellaan Akvarelleja Engelin kaupungista.

Olin kuuntelemassa Viikilää kirjamessuilla. Häntä haastatteli Anna Kortelainen. Olin jo aiemmin lukenut kirjan ja tykkäsin siitä kovasti, eli Finlandia-palkinto meni oikeaan paikkaan.

Minulle jäi aikaa käydä Ateneumissa. Siellä oli Amedeo Modiglianin upea näyttely.

Modiglianin taidetta

Tässä on niin upeat värit.

Ateneumin sisäpihalla oli Kaarina Kaikkosen mielenkiintoinen ja humoristinen taideteos.

Olipas mukava käydä lounaalla Pizza Hutissa. Hyvä lounas oli. Joensuussakin oli ennen muinoin Pizza Hut.

Stockan jouluvaloja

Kauniita jouluvaloja

 

Meillä olikin satanut lunta eilisen aikana. Kivan näköistä on taas, kun on lunta. Kävin Pohjois-Karjalan keskussairaalassa tutkimuksissa ja menin 11. kerrokseen kuvaamaan. Maisema oli kaunis, mutta ikkuna oli hirvittävän likainen, joten lopputulos ei ole hääppöinen.

Samalla reissulla kävin myös Black Friday -ostoksilla, eli ostin imurin. Electrolux tuli valituksi.

Mukavaa ja kaunista viikonloppua kaikille!

Kuusi kuvaa kesästä

Kuusi kuvaa kesästä on kiva haaste.  Sain sen Titalta Unelmia ruusuista -blogista. Lämmin kiitos Tita. Kuuden kuvan valinta viime kesältä osoittautui aika haasteelliseksi.

Kuva etupihalta. Tällä alueella tulee eniten oltua kesäaikaan.

Sana-Seppo ja saksofonisti ilahduttivat meitä koko kesän ajan.

Vieraita kävi runsaasti viime kesänä. Oli avoimet puutarhat ja muitakin ryhmiä. Tässä ryhmä Pohjanmaalta tutustumassa puutarhaamme. Harvoin nähdään pienellä kadullamme bussia!

Ihana perhoskesä!

Ihana sienisyksy! Näistä saamme nauttia talven mittaan. Monet torvisienipiirakat on jo tehty.

Teimme kuvausreissuja lähiympäristöön. Tässä Pielisjoelta Utrasta Joensuusta.

 

Haastan mukaan:
Ansun: Tuuli Annikan tuvasta -blogista
Risan: Viiletellen -blogista
Kesätuulian: Kesätuulian Multamäki -blogista

Mukavaa viikon jatkoa! Otetaan tunnelmavalot käyttöön, kun ulkona (ainakin täällä) on niin harmaata ja sateista.

Aseman puistossa -kirja

Mukavaa alkavaa viikkoa! Toivottavasti teillä kaikilla oli mukava viikonloppu. Minä olin eilen ensimmäisissä pikkujouluissa; Pohjois-Karjalan Puutarhayhdistyksen pikkujoulua vietimme Kiteellä Annin Kartanossa. Mukavaa oli! 

Sain kirjamessuilta kolme puutarhakirjaa, jotka tulevat olemaan mukana blogini joulukuun arvonnassa. Esittelen kirjat ennen arvontaa. Ensimmäisen kirjan Talventörröttäjät esittelinkin jo, ja tässä on nyt toinen kirja.

Tuija Martin: Aseman puistossa. Puistoja, pihoja ja puutarhoja rautatieasemilla. 2016. Aurinko Kustannus.

Martinin Aseman puistossa -teos kuvaa suomalaisten asemien pihapiirejä, niissä kasvavia puita ja pensaita. Kirja kertoo myös asemaravintoloista, ruokatarjonnasta, virkamiesten asunnoista ja asumisoloista. Kirja luokitellaan puutarhakirjoihin. 

 

Ensimmäinen rautatie Suomessa avattiin v. 1862 välille Helsinki – Hämeenlinna ja sitä seurasi Riihimäen ja Pietarin välinen ratayhteys, joka avattiin v. 1870. Oli selvää, että alkavaa rautatieliikennettä palvelemaan tarvittiin suuri määrä erilaisia rakennuksia: asemarakennus, makasiineja, ulkorakennuksia, virkailijoiden asuntoja, veturitalleja ym. Rautateiden syntyaikaan Suomessa ei juuri ollut avoimia, julkisia puistoja. Monella paikkakunnalla aseman puistosta tuli ensimmäinen julkinen puistoalue.

Tässä kuvia Viinijärveltä, Jyväskylästä ja Niemisjärveltä.

 

Rakennuksia ja puistoja tehtiin miltei samanaikaisesti. Puiston avulla aseman hajallaan olevat rakennukset sidottiin toisiinsa ja alueesta saatiin yhteinäinen kokonaisuus. Asemapuistojen haluttiinkin olevan edustavia ja siksi puistojen kasvillisuuteen ja sen hoitoon panostettiin. Asemamiljööt syntyivät rautatiearkkitehdin ja ylipuutarhurin yhteistyönä. Asemat toimivatkin malliympäristönä seudun asukkaille. 

Upea lehmuskuja Nurmeksen asemalla

 

Rautatieasemilla käytettyjä havupuita olivat kuuset, siperianpihdat, sembramännyt ja lehtikuuset. Lehtipuista suosituimpia olivat lehmukset, koivut, pihlajat, vaahterat ja jalavat. Syreenit ja orapihlajat olivat suosituimpia koristepensaita. Rautateiden eduspuistoon sommiteltiin näyttäviä kukkaistutuksia kesäkukista ja perennoista. ”Matkustajien silmiä on pyritty ilahduttamaan erilaisten kukkaistutusten avulla”. Kesäkukista suosituimpia olivat orvokit, petuniat, samettikukat, pelargoniat, begoniat, dahliat ja lobeliat sekä perennoissa suosittiin pioneja, ritarinkannuksia, pikkutalvioita, nukkapähkämöitä ja syysleimuja. 

"Pyrittiin siihen, että mummot huomaa, että täällä on kukkia"

Näyttävä kesäkukkaistutus Kuopion asemalla.

Nyt monen paikkakunnan asemalaituri on autio, kukkaistutukset ovat kadonneet, asema on suljettu. Asemien ja niiden ympärille istutettujen puistojen määrä kasvoi maassamme aina 1960-luvulle saakka. Mutta sitten alkoi liikennepaikkojen sulkeminen. Ratapihojen ilme muuttui sähköistyksen, nopeitten junien ja uudenlaisten alikulkujen myötä. Valtionrautateiden organisaatiossa 1990-luvulla tehtyjen muutosten seurauksena keskitetty puistojen hoito lopetettiin, keskuspuutarha sulki ovensa ja asema-alueiden hoito ulkoistettiin.

 

Junat ovat ohittaneet Salmisen aseman jo useiden vuosien ajan.

Kun juna alkoi kulkea pysähtymättä aseman ohi, moni asema rapistui. Onneksi kuitenkin monet hylätyt asemat ovat saaneet uudet asukkaat ja rakennuksille on tullut uusia käyttömuotoja. Moni uusi asukas vaalii myös kiehtovaa puutarhaa.

 

Suonenjoen asema. Juna pysähtyy täällä, mutta lippujen myynti lopetettiin jo vuonna 1998. Kuva vuodelta 2015. 

 

Kiitos Tiina Martin ja Aurinko Kustannus tästä viehättävästä ja mielenkiintoisesta kirjasta. Vaikka kysymyksessä on tietokirja, luin tätä niin kuin mielenkiintoista romaania. Tekstiä on mukava ja helppo lukea. Kirjassa on suuri määrä kauniita valokuvia, jotka tukevat hyvin tekstiä. - Kiitos Aurinko Kustannus!

Iltakävelyllä

Otin eilisiltana kameran mukaan kun kävin kaupungilla. Sää oli vielä talvinen ja lunta oli runsaasti, mutta lämpötila oli jo plussan puolella, eli vielä oli mahdollisuus talvikuvien ottamiseen. 

Vielä on jokunen jääpuikko jäänyt katulyhtyyn.

Lunta

Kauniit pensaikot

Pielisjoki illan suussa

Hiljaista on!

Tässä on Ylisoutajan silta Joensuun keskustassa.
Silta yhdistää Penttilänrannan alueen uuden asuinalueen ruutukaavakeskustaan ja tarjoaa suoran  kulkuyhteyden  Penttilänrannasta  keskustaan.

Ylisoutajan silta. Silta valmistui vuonna 2015.
Ylisoutajan silta sai Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL jakaman Vuoden silta -palkinnon. Kilpailussa erityisteemana oli "oivaltavuus insinöörinäkökulmasta".
Tuomaristo totesi mm.: "Sillan muotoilu ja valaistus on onnistunut erittäin hyvin. Lisäksi materiaalien käyttö on innovatiivista. Suunnittelijan rohkeudesta kertoo sillan avaamisen toteuttaminen kääntyvänä siltana sirolta näyttävän keskituen ympäri. Silta on toimiva kokonaisuus – siinä ei ole mitään lisättävää eikä poistettavaa".

Kaunista talvisen viikon jatkoa!

 Tervetuloa lukijaksi Kati Katinkanssa-blogista.

Talventörröttäjät

Sain kirjamessuilta kolme puutarhakirjaa, jotka tulevat olemaan joulukuun arvonnan palkintoja. 

Esittelen kirjat ennen arvontaa. Ensimmäinen kirja:

Ari-Pekka Huhta: Talventörröttäjät. Suomen luonnonvaraiset ruohot ja heinät talvella. 2016, ensimmäinen painos 2015. Vastapaino. 

Huhta: Talventörröttäjät

 

Talventörröttäjät-teos johdattelee lukijoita talvikasviharrastukseen. Talven kaunis kasvimaailma jää monesti kokonaan huomaamatta. Kirjan kirjoittaja Ari-Pekka Huhta toivookin, että kirja herättäisi lukijoissa innostuksen tutkia kasvimaailmaa myös talvisin, kun kaikki vaikuttaa päällisin puolin kuolleelta. Harrastus vie monipuolisesti erilaisiin paikkoihin, joihin ei muuten juuri tule kuljettua. Rantojen komistuksia on hienoa bongailla vaikkapa suksilla jäällä hiihdelleen, kun pakkanen on kuurannut kasvit hennolla peitteellään. 

Talvisaikaan helposti ajatellaan, että eihän siellä ulkona ole mitään nähtävää kukkamielessä. Mutta onhan siellä – ne talventörröttäjät! Talventörröttäjät ovat jäykkävartisia heinä- ja ruohokasveja, joiden kuolleet versot jäävät talveksi seisomaan hankeen. Talventörröttäjiä ovat esimerkiksi koiranputket ja järvikaislat. Talventörröttäjät ovat talvisiementäjiä, joiden siemenistä ainakin osa varisee vasta talvella, usein suoraan hangen pinnalle tuulen levitettäviksi.

 

Talventörröttäjät-kirjassa kasvit on esitelty kasvupaikoittain: joutomaat, rannat, niityt ja metsät.

Joutomailla viitataan mm. lastausalueisiin, kaatopaikkoihin, ratapihoihin, lumenkasausalueisiin ja tyhjiin tontteihin. Joutomaiden talventörröttäjiä ovat mm. nokkonen, koiranputki, kannusruoho, pietaryrtti ja vuohenkello.

Joutomaiden talventörröttäjä: vuohenkello

 

  Rantojen komistuksia ovat mm.

 osmankäämit ja järviruoko. 

 Kuvassa järvikaisla.

Niittyjä hallitsevat ruohot ja etenkin heinät. Kuvassa karhunputki. 

 

Metsissäkin riittää löydettävää etenkin alkutalvesta, sieltä löytyy mm. kotkansiipi, lehtoakileija, talvikit ja maitohorsma. Keskitalven kovilla pakkasilla suomalaisessa metsässä vallitsee syvä hiljaisuus. Kuvassa maitohorsma.

 

Kirjassa esitellään 72 talvista kasvilajia tai -sukua. Kirjan lopussa on kuvatauluja, jotka on laadittu helpottamaan talventörröttäjien tunnistusta. Kirja on ensimmäinen talviasuisten heinien ja ruohojen tunnistamisopas, joka on tehty Suomen oloihin. 

  

Kirja osoittautui mielenkiintoiseksi lukukokemukseksi. Kirja oli kirjoitettu selkeästi ja asiantuntevasti. Talventörröttäjien jaottelu oli toimiva ja valokuvat aivan upeita. Talventörröttäjistä oli sekä kesä- että talvikuvat tunnistamisen helpottamiseksi, koska talven tullen kasvit näyttävät aivan erilaisilta kuin kesän kukka-aikaan. Puutarhaihmisenä olisin mielelläni katsellut myös kuvia puutarhojen talventörröttäjistä. Suosittelen kirjaa kaikille talviluonnosta kiinnostuneille. Kiitos Vastapaino upeasta kirjasta!

Kaunista talviviikon jatkoa!