 |
| Matkamuistoja ja vuolukiveä |
Luulen, että vuosien aikana opin kaikkein eniten kukista. Koska minulla ei ole mitään puutarha-alan koulutusta, tiesin esimerkiksi perennoista todella vähän. Niistä sitten oppi pikku hiljaa, yleensä erehtymisien kautta, eli istutin kasvit ihan vääriin paikkoihin. Onneksi oppia oli saatavilla, google oli olemassa, puutarhalehdet olivat hyödyllisiä ja ennen kaikkea oli tämä ihana puutarhablogiryhmä, jossa pystyi aina kysymään neuvoa. Ja aina sai vinkkejä ja neuvoja.
Pitäydyin vuosien varrella paljolti perinneperennoissa, jotka edelleen ovat suosikkikukkiani, mm. liljat, palavarakkaus, leimut, unikot, ruusut, sormustinkukka ja pionit. Kesäkukkien taimikasvatuksesta innostuin ja se olikin tosi mukavaa hommaa.
Pitäydyin vuosien varrella paljolti perinneperennoissa, jotka edelleen ovat suosikkikukkiani, mm. liljat, palavarakkaus, leimut, unikot, ruusut, sormustinkukka ja pionit. Kesäkukkien taimikasvatuksesta innostuin ja se olikin tosi mukavaa hommaa.
 |
| Liljoja |
 |
| Peace-ruusu |
 |
| Idänunikko |
 |
| Siperianunikko |
 |
| Sormustinkukka |
 |
| Taimien kasvatusta |
Ai menetinkö kasveja? Kyllä, joskus talvi vei kasveja mennessään, joskus kukat eivät vain viihtyneet meillä.
Oli monia kasveja, jotka yllättivät minut positiivisesti. Yksi niistä on nauhus, joista muodostuikin puutarhaamme komea penkki. Liljojen kauneutta ihailin kesä kesän jälkeen, vaikken koskaan täysin päässyt eroon liljakukoista. Sellaiset kukat, joihin petyin, olivat niitä, jotka lisääntyivät liikaa. Sellaisia puutarhassamme oli revonpapu ja syysasteri.
 |
| Revonpapu nupuillaan |
Yksi haasteen kysymyksistä oli, että mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vieläkään saanut. Minulle kasvihuone oli sellainen unelma. Minulla oli pieni kasvimaa, mutta olisin halunnut lisää vihanneksia ja enemmän omaa satoa. Mutta kasvihuone jäi ainaiseksi unelmaksi, ehkä lähinnä tilan vuoksi.
 |
| Pieni kasvimaamme |
En osaa sanoa, onko jotakin tiettyä osa-aluetta, johon olisi mennyt erityisen paljon rahaa. Rahaa meni kukkaostoksiin, kiviostoksiin, laattaostoksiin ja rekvisiittaostoksiin, mutta ilmeisen tasaisesti kuitenkin.
 |
| Sana-Seppo |
Suurin saavutukseni puutarhassa oli se, että puutarhasta tuli meidän mieleisemme ja meidän näköisemme pihapiiri, jossa oli mukava olla, jonne oli kiva kutsua vieraita ja jossa todella viihtyi.
 |
| Täällä viihdyimme |
Mitäkö opin? Opin suunnattoman paljon, opin paljon puutarhan hoidosta, kukista, kasvualustoista, marjapensaista, kompostoinnista, kirvoista, ruusuista - nämä vain esimerkkejä. Ja opin tuntemaan ihania puutarhaihmisiä, joihin tutustui puutarhayhdistyksen toiminnassa ja esimerkiksi avoimissa puutarhoissa. Yhteydenpito monien kanssa jatkuu edelleen.
Tuleva kasvukausi
Tulevaan kasvukauteen suhtaudun ihan eri tavalla kuin ennen. Asumme nyt rivitalossa, jossa pihan puolella on suuri puuterassi. Nurmikkoa ei ole paljoakaan. Eli nyt odottelen kevättä, jotta voi nähdä, mitä pihassa on ja mitä siellä voisi olla. Ainakin runsaasti ruukkuja terassilla.
Puutarha ilona ja hyötynä liki kahdenkymmenen vuoden ajan
Olimme asuneet omakotitalossamme jo kymmenen vuotta enkä ollut tehnyt pihapiirille mitään. Ruoho leikattiin ja sillä siisti. Sitten sairastuin syöpään ja vähän sen jälkeen tyttäreni sairastui. Olin pitkällä sairaslomalla. Ja siitä se alkoi. Ensin purin kompostin ja perustin perennapenkin. Tein perennapenkin lasten hiekkalaatikosta, joka oli suuren koivun alla. Eli ei ihan paras paikka perennapenkille. - Mutta siitä se alkoi. Ensimmäiset vuodet pihamaa toimi minulle todellakin terapeuttina. Olen ikuisesti kiitollinen, että löysin puutarhaharrastuksen. Myöhempinä vuosina tuli mukaan paljon muutakin, mm. todella virkistävät avoimet puutarhat.
Muistelen lämmöllä näitä puutarhavuosiani ja toivon, että talomme uusi asukas olisi innostunut puutarhahoidosta.
Olette olleet turvana ja tukenani monissa vaiheissa. Olen saanut teiltä arvokkaita vinkkejä ja neuvoja liittyen erilaisiin puutarha-asioihin. Teidän kanssanne on ollut mukava olla kaikki nämä vuodet. Lämmöllä muistan kaikkea sitä tukea, mitä sain teiltä Kristan kuoleman yhteydessä. - Mutta en toki jätä tätä ihanaa blogiyhteisöä, vaikka minulla ei enää olekaan Joensuun puutarhaa. Varmasti enemmän aikaa kulutan kirjablogissani, mutta haluan edelleen käydä tutkailemassa kiinnostavia puutarhapostauksianne ja myös kuulemassa, mitä teille itsekullekin kuuluu. Ja ehkäpä Rauman maisemat tulevat teille tutuiksi kuvieni kautta.
Olimme asuneet omakotitalossamme jo kymmenen vuotta enkä ollut tehnyt pihapiirille mitään. Ruoho leikattiin ja sillä siisti. Sitten sairastuin syöpään ja vähän sen jälkeen tyttäreni sairastui. Olin pitkällä sairaslomalla. Ja siitä se alkoi. Ensin purin kompostin ja perustin perennapenkin. Tein perennapenkin lasten hiekkalaatikosta, joka oli suuren koivun alla. Eli ei ihan paras paikka perennapenkille. - Mutta siitä se alkoi. Ensimmäiset vuodet pihamaa toimi minulle todellakin terapeuttina. Olen ikuisesti kiitollinen, että löysin puutarhaharrastuksen. Myöhempinä vuosina tuli mukaan paljon muutakin, mm. todella virkistävät avoimet puutarhat.
Muistelen lämmöllä näitä puutarhavuosiani ja toivon, että talomme uusi asukas olisi innostunut puutarhahoidosta.
Lopuksi lämmin kiitos tälle ihanalle puutarhayhteisölle. Aloitin blogin pitämisen vuonna 2104, eli silloin kun jäin eläkkeelle. Ensimmäinen postaukseni oli 9.11.2014. Silloin olin puuhaillut puutarhan kanssa jo yli kymmenen vuotta. Tämä oli ensimmäinen kuva blogissani. Ensimmäiseen postaukseeni tuli yksi kommentti. Se oli Maatuskalta. Kiitos siitä, se merkitsi paljon; joku oli huomannut postaukseni.
 |
| Kuva ensimmäisessä postauksessani |
Olette olleet turvana ja tukenani monissa vaiheissa. Olen saanut teiltä arvokkaita vinkkejä ja neuvoja liittyen erilaisiin puutarha-asioihin. Teidän kanssanne on ollut mukava olla kaikki nämä vuodet. Lämmöllä muistan kaikkea sitä tukea, mitä sain teiltä Kristan kuoleman yhteydessä. - Mutta en toki jätä tätä ihanaa blogiyhteisöä, vaikka minulla ei enää olekaan Joensuun puutarhaa. Varmasti enemmän aikaa kulutan kirjablogissani, mutta haluan edelleen käydä tutkailemassa kiinnostavia puutarhapostauksianne ja myös kuulemassa, mitä teille itsekullekin kuuluu. Ja ehkäpä Rauman maisemat tulevat teille tutuiksi kuvieni kautta.
Ihanaa talven jatkoa teille kaikille!
Tämä kiva Minnan haaste on tainnut kiertää jo aika monella, eli en haasta enää ketään.
