Kiitos ja hyvästi ihana puutarhani

Sain Puutarhavuosi 2020 -haasteen Viherrin-bogista. Kiitos siitä Eeva. Haaste on lähtöisin Minnalta Hiidenkiven puutarhassa -blogista. Ajattelin, että en keskity tässä haasteessa vain viime kesään, vaan mietin Joensuun puutarhamme koko olemassaoloaikaa. Tuntuu oudolta, että enää ei ole sitä puutarhaa, puutarhaa, jonka olemassaolosta iloitsin ja nautin lähes kaksikymmentä vuotta.

Sovellan hieman näitä kysymyksiä omiin tarkoitusperiini sopiviksi. Kuvat ovat vuosien varrelta.

Suunnitelmallisuus

Tavoitteeni alusta pitäen oli, että tiedän, mitä teen puutarhassani. Ensin teen suunnitelmat ja sitten toteutan ne. Suunnitelmat kyllä tein, mutta niinhän siinä aina käy, ettei kaikki koskaan toteudu ihan täsmälleen. Minulle puutarhan rakentamiseen sopi se periaate, että tein aina palan kerrallaan ja sitten mietin jatkoa - ehkäpä vasta seuraavana kesänä. Mutta kun mietin, millaisia suunnitelmia tein Marttojen puutarhakurssilla ennen kuin puutarhaharrastus alkoi, aika moni niistä suunnitelmista toteutui, mm. kiviaiheiden toteutus ja erityisesti vuolukiven hyödyntäminen. 

Matkamuistoja ja vuolukiveä

Kasvit

Luulen, että vuosien aikana opin kaikkein eniten kukista. Koska minulla ei ole mitään puutarha-alan koulutusta, tiesin esimerkiksi perennoista todella vähän. Niistä sitten oppi pikku hiljaa, yleensä erehtymisien kautta, eli istutin kasvit ihan vääriin paikkoihin. Onneksi oppia oli saatavilla, google oli olemassa, puutarhalehdet olivat hyödyllisiä ja ennen kaikkea oli tämä ihana puutarhablogiryhmä, jossa pystyi aina kysymään neuvoa. Ja aina sai vinkkejä ja neuvoja.

Pitäydyin vuosien varrella paljolti perinneperennoissa, jotka edelleen ovat suosikkikukkiani, mm. liljat, palavarakkaus, leimut, unikot, ruusut, sormustinkukka ja pionit. Kesäkukkien taimikasvatuksesta innostuin ja se olikin tosi mukavaa hommaa. 

Liljoja

Peace-ruusu

Idänunikko

Siperianunikko

Sormustinkukka

Taimien kasvatusta

Ai menetinkö kasveja? Kyllä, joskus talvi vei kasveja mennessään, joskus kukat eivät vain viihtyneet meillä.

Oli monia kasveja, jotka yllättivät minut positiivisesti. Yksi niistä on nauhus, joista muodostuikin puutarhaamme komea penkki. Liljojen kauneutta ihailin kesä kesän jälkeen, vaikken koskaan täysin päässyt eroon liljakukoista. Sellaiset kukat, joihin petyin, olivat niitä, jotka lisääntyivät liikaa. Sellaisia puutarhassamme oli revonpapu ja syysasteri. 

Revonpapu nupuillaan

Kasvihuone

Yksi haasteen kysymyksistä oli, että mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vieläkään saanut. Minulle kasvihuone oli sellainen unelma. Minulla oli pieni kasvimaa, mutta olisin halunnut lisää vihanneksia ja enemmän omaa satoa. Mutta kasvihuone jäi ainaiseksi unelmaksi, ehkä lähinnä tilan vuoksi.

Pieni kasvimaamme

Puutarhabudjetti

En osaa sanoa, onko jotakin tiettyä osa-aluetta, johon olisi mennyt erityisen paljon rahaa. Rahaa meni kukkaostoksiin, kiviostoksiin, laattaostoksiin ja rekvisiittaostoksiin, mutta ilmeisen tasaisesti kuitenkin. 

Jäikö jokin ostos erityisesti mieleen? Jälkikäteen ajatellen kyllä. Se on Sana-Seppo. Sana-Seppo muistuttaa minua ainaisesti Krista-tytöstämme. Krista ahkerana lukijana ihastui K-raudassa Sana-Seppoon ja antoi patsaalle tämän osuvan nimen. Kristan kuoleman jälkeen poltin usein kynttilää Sana-Sepon patsaan luona. Joensuusta lähtiessämme annoin Sana-Sepon hyvään kotiin, erään lukupiiriläisen puutarhaan. 

Sana-Seppo

Suurin saavutukseni

Suurin saavutukseni puutarhassa oli se, että puutarhasta tuli meidän mieleisemme ja meidän näköisemme pihapiiri, jossa oli mukava olla, jonne oli kiva kutsua vieraita ja jossa todella viihtyi. 

Täällä viihdyimme

Mitäkö opin?

Mitäkö opin? Opin suunnattoman paljon, opin paljon puutarhan hoidosta, kukista, kasvualustoista, marjapensaista, kompostoinnista, kirvoista, ruusuista - nämä vain esimerkkejä. Ja opin tuntemaan ihania puutarhaihmisiä, joihin tutustui puutarhayhdistyksen toiminnassa ja esimerkiksi avoimissa puutarhoissa. Yhteydenpito monien kanssa jatkuu edelleen. 

Tuleva kasvukausi

Tulevaan kasvukauteen suhtaudun ihan eri tavalla kuin ennen. Asumme nyt rivitalossa, jossa pihan puolella on suuri puuterassi. Nurmikkoa ei ole paljoakaan.  Eli nyt odottelen kevättä, jotta voi nähdä, mitä pihassa on ja mitä siellä voisi olla. Ainakin runsaasti ruukkuja terassilla. 

Puutarha ilona ja hyötynä liki kahdenkymmenen vuoden ajan

Olimme asuneet omakotitalossamme jo kymmenen vuotta enkä ollut tehnyt pihapiirille mitään. Ruoho leikattiin ja sillä siisti. Sitten sairastuin syöpään ja vähän sen jälkeen tyttäreni sairastui. Olin pitkällä sairaslomalla. Ja siitä se alkoi. Ensin purin kompostin ja perustin perennapenkin. Tein perennapenkin lasten hiekkalaatikosta, joka oli suuren koivun alla. Eli ei ihan paras paikka perennapenkille. - Mutta siitä se alkoi. Ensimmäiset vuodet pihamaa toimi minulle todellakin terapeuttina. Olen ikuisesti kiitollinen, että löysin puutarhaharrastuksen. Myöhempinä vuosina tuli mukaan paljon muutakin, mm. todella virkistävät avoimet puutarhat.

Muistelen lämmöllä näitä puutarhavuosiani ja toivon, että talomme uusi asukas olisi innostunut puutarhahoidosta.

Lopuksi lämmin kiitos tälle ihanalle puutarhayhteisölle. Aloitin blogin pitämisen vuonna 2104, eli silloin kun jäin eläkkeelle. Ensimmäinen postaukseni oli 9.11.2014. Silloin olin puuhaillut puutarhan kanssa jo yli kymmenen vuotta. Tämä oli ensimmäinen kuva blogissani. Ensimmäiseen postaukseeni tuli yksi kommentti. Se oli Maatuskalta. Kiitos siitä, se merkitsi paljon; joku oli huomannut postaukseni.

Kuva ensimmäisessä postauksessani

Olette olleet turvana ja tukenani monissa vaiheissa. Olen saanut teiltä arvokkaita vinkkejä ja neuvoja liittyen erilaisiin puutarha-asioihin. Teidän kanssanne on ollut mukava olla kaikki nämä vuodet. Lämmöllä muistan kaikkea sitä tukea, mitä sain teiltä Kristan kuoleman yhteydessä. - Mutta en toki jätä tätä ihanaa blogiyhteisöä, vaikka minulla ei enää olekaan Joensuun puutarhaa. Varmasti enemmän aikaa kulutan kirjablogissani, mutta haluan edelleen käydä tutkailemassa kiinnostavia puutarhapostauksianne ja myös kuulemassa, mitä teille itsekullekin kuuluu. Ja ehkäpä Rauman maisemat tulevat teille tutuiksi kuvieni kautta. 

Ihanaa talven jatkoa teille kaikille! 

Tämä kiva Minnan haaste on tainnut kiertää jo aika monella, eli en haasta enää ketään.