Laura
Lähteenmäki: Korkea aika. WSOY. 2016. 280 s.
Viime
keväänä meillä oli lukupiirissämme kirjaston kirjavinkkaaja
esittelemässä uutta suomalaista kirjallisuutta ja häneltä saimme
vinkin tästä Lähteenmäen kirjasta Korkea aika. Itselleni ja
muillekin lukupiiriläisille Lähteenmäki oli ihan uusi tuttavuus.
Hämmästyinkin, kun huomasin miten laaja tuotanto hänellä on.
Ensimmäinen nuorten kirja Rinkkadonna ilmestyi jo vuonna 1998.
Lähteenmäen tuotanto on saanut runsaasti palkintoja.
Anna-äidin
ja Lauri-pojan evakkomatka vuonna 1948 Terijoelta päättyy Pihlajan
tilalle Hämeeseen. Näin alkaa Laura Lähteenmäen uusimman kirjan
Korkea aika perhetarina ja sukupolviromaani 1940-luvulta vuoteen 2015
saakka. Annan mies ja Laurin isä Olavi kotiutuu sodasta ja aloittaa
uuden kodin rakentamisen. Vaikka uutta kotia rakennetaan, ikävä on
kova Terijoelle. ”Ja kun
Anna oli yksin, hän antoi itsensä ikävöidä kotiin, oikein
ikävöimällä, ikävöidä. Se kylä oli siellä ja ihmiset,
metsät, joki, kivet rannalla, talot ja teiden, polkujen matkat
tiettyjen aitojen ja puiden ja pensaiden kohdalla. Niitä ei enää
koskaan näkisi.” Ikävä
painoi Annaa, vaikka kaikki ulkoisesti olikin hyvin: uutta taloa
rakennettiin, Anna sai opettajan paikan, Anna odotti toista lasta.
Niin
hyvin eivät asiat olleet Pihlajan tilalla. Sodassa invalidisoitunut
Kalle-aviomies oli vihainen kohtalostaan, mikä näkyi jatkuvana
ärtyneisyytenä. Avulias ja sympaattinen Anna halusi olla avuksi
Kallen aviovaimolle Heljälle.Tarina
jatkuu sukutarinana. Kirja ei kuitenkaan ole pelkkä sukutarina, vaan
ihmisten tekemät valinnat heijastuvat jälkipolviin.
Kun
käsittelimme tätä kirjaa lukupiirissämme, mukana oli 12 senioria,
kaikki naisia. Lähes kaikki olivat lukeneet kirjan etukäteen.
Korkea aika herätti runsaasti keskustelua ja kirjasta oli pidetty.
Mielestämme Otson perheen evakkotaipale oli kuvattu vakuuttavasti,
samoin karjalaisten asettuminen uusille asuinpaikoilleen. Kirjassa
käy ilmi karjalaisten ja hämäläisten luonteenlaatujen eroavaisuus
ja myös hienovaraisesti kuvatut kulttuurierot. Ihmettelemisen
aihetta ei anna se, että paikallinen väestö tunsi kateutta ja jopa
pahansuopaisuutta karjalaisia kohtaan, joka saivat maata
”ilmaiseksi”. Karjalaiset kyllä vaistosivat ilmapiirin ja
kokivat itsensä ”toisen luokan mustilaisiksi” kuten eräs
lukupiiriläinen muisteli. Kaikki oli Kaunismäellä niin koreasti kuin vain puukosta lähti, ja koko mäki niin kirjava että silmiin särki. (s. 101)
On
luonnollista, että lukupiiriläiset kiinnittävät kirjoissa
huomiota erilaisiin asioita. Ja sehän se on lukupiirien rikkaus. On
tärkeää, että lukupiirissä on niin avoin ilmapiiri, että mitä
erilaisimmat näkemykset pystytään ja halutaan jakaa toisten
kanssa. Niin kävi myös tämänkin kirjan kohdalla. Pohdimme yhdessä
erään lukupiiriläisen huomiota kirjan värimaailmasta, sodan
harmauden ja synkkyyden vastakohtana kirjassa kuvataan monia asioita
voimakkailla oranssin ja keltaisen väreillä. Samoin karjalaisuuden
kuvaukseen liittyy värien runsaus. Arvailimme kirjassa käytettyjä
murresanoja; olisikohan näistä voinut olla sanasto kirjan lopussa?
Pidimme
Lähteenmäen kauniista kielestä, samoin kirjan selkeää rakennetta
oli helppo seurata. Totesimme, että kirjaa piti lukea huolella, niin
paljon isojakin asioita oli kätketty yksittäisiin sanavalintoihin.
Kirjan kansi puolestaan oli mielestämme mitäänsanomaton. Kaiken
kaikkiaan Korkea aika on hyvä ja uskottava kuvaus Suomesta
1940-luvulta lähtien tähän päivään saakka. Lukupiirissämme
koettiin, että kirja ei ole pelkästään sukutarina, se on myös
Annan ja Laurin kasvutarina, siihen sisältyy vahvaa kuvausta
ihmisten välisistä suhteista sekä kuvausta kahdesta vahvasta
naisesta, Annasta ja Heljästä.
Vanhoilla ajoilla päsmäröinti ja kaikenmoinen neuvominen oli rasittavaa. Hän ei ymmärtänyt, miksi sanottiin, että ennen kaikki oli niin paljon huonommin tai paremmin - mitä milloinkin. Hän uskoi, että kullakin ajalla oli paineensa ja onnensa, eikä hän ymmärtänyt Emman murheita tai ilonaiheita eikä tyttö hänen. (s. 260)
kiintoisa kirja. Sota on jättänyt jälkensä moneen suomalaiseen perheeseen.
VastaaPoistaKyllä, oli kiinnostava kirja.
Poista...ja taas tuli lukulistalle uusi kirja..:)
VastaaPoistaSuosittelen tätä luettavaksi.
PoistaMinusta Heljän tarina olisi ollut paljon kiintoisampi... Pidin kuitenkin kirjasta.
VastaaPoistaLasteni mummo tuli evakkona Laatokan rannalta ja hän on ollut ihana persoona, mutta äitinsä, jonka ehdin tuntemaan pari vuotta, oli todella temperamenttinen ihminen. Meistä ehti tulla sydänystävät sen parin vuoden aikana, eikä sukupolvien eroa huomannut.
PoistaKävin lukemassa sinun bloggauksen. Kyllä minäkin jossakin vaiheessa mietin että Heljstä olisi mukava lukea enemmänkin, mutta sitten kirja imaisi mukaansa. Tykkäsin kovasti.
PoistaMinunkin pitää alkaa pitää jotain listaa näistä mielenkiintoisista kirjoista. Sitten on helppo mennä listan kanssa kirjastoon tai tehdä varauksia.
VastaaPoistaTotta, ainakin tätä kirjaa suosittelen.
PoistaMinulle ennestään tuntematon kirjailija ja kirja herättivät mielenkiintoni, siksikin, että edesmenneet appivanhempani olivat Karjalan evakoita. Kirjoitat osuvasti lukupiirin olemuksesta. Itse käyn pienemmässä piirissä, mutta samalla tavalla sekin toimii. Hyvää viikon jatkoa.
VastaaPoistaMinullekin Laura Lähteenmäki oli entuudestaan tuntematon kirjailija. Ja senkin takia tätä oli kiva lukea että löysi uuden ihanan kirjailijan.
PoistaMielenkitoinen kirja kiitos esittelystä. Hyvää syksyä Anneli :)
VastaaPoistaKiitos Irma. Hyvää alkavaa lokakuuta sinulle Irma.
PoistaMukavaa viikonloppua ja kiitos postauksesta.
VastaaPoistaKiitos RaijaAnnikki. Mukavaa lokakuun alkua sinulle!
PoistaVarmaan hyvä kirja, tykkään lukea "vanhoista ajoista".
VastaaPoistaSuosittelen!
PoistaKirjat, ihmisen parhaat kaverit!
VastaaPoistaNäin se on, olen samaa mieltä Johanna.
PoistaKiitos esittelystä! Nuo sota-evakkoajoista kertovat kirjat ovat kyllä ajatuksia herättävää luettavaa..Mukavaa viikonloppua sinne♥
VastaaPoistaKiitos. - Mukavaa lokakuun alkua!
Poista